Kansainvälisesti vertaillen Suomessa päädyttiin varsin poikkeukselliseen ratkaisuun, kun perustoimeentulotuki siirrettiin Kelaan vuoden 2017 alussa. Uudistuksen etuna nähtiin, että moni saisi kaiken taloudellisen tuen Kelasta. Ratkaisut pystyttäisiin tekemään vähäisemmin kustannuksin ja tehokkaasti, kun Kela hyödyntäisi tietojärjestelmiään päätöksenteossa. Samalla toimeentulotuen saajien yhdenvertaisuus paranisi, kun kuntakohtaiset erot poistuisivat.
Uudistuksessa oli hyvää esimerkiksi se, että sähköisesti haettavissa oleva tuki ei leimaa ketään eikä työntekijän ja asiakkaan välinen vuorovaikutus pääse vaikuttamaan työntekijän arvioon.
Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan yleisesti siitä, miten sosiaaliturvassa on siirrytty katutason byrokratiasta (street-level bureucracy) näyttötason byrokratiaan (screen-level bureucracy): päätöksiä eivät tee katutasolla toimivat sosiaalialan työntekijät, jotka tapaavat asiakkaita kasvotusten, vaan eri koulutustaustoista tulevat työntekijät näyttöjensä äärellä, asiakkaitaan koskaan tapaamatta.
Mittakaavaetua ei toimeentulotuen myöntämisessä synny
Näyttötason byrokratia nojaa massakäsittelyyn, tarkkoihin ohjeisiin ja vähäiseen harkintaan. Asiakasta ei ole tarpeen tuntea vaan kuka tahansa työntekijä voi tehdä päätöksen tietojärjestelmän, ohjeistuksen ja järjestelmään toimitettujen tietojen perusteella, ainakin teoriassa.
Päätöksentekoprosessit ovat standardisoituja. Etuna on, että päätöksenteko on nopeaa ja yhdenmukaista, eikä työntekijöiltä vaadita sosiaalialan ammattitaitoa. Kääntöpuolena on puolestaan se, että sähköinen asiointi edellyttää asiakkaalta riittäviä ICT-taitoja, ymmärrystä sosiaaliturvajärjestelmästä ja riittävän hyviä välineitä, jotta asiointi on sujuvaa ja ihminen pystyy välittämään tarvittavat tiedot järjestelmään.
Siinä missä massakäsittely voi tehostaa etuusjärjestelmän toimintaa, sopii se huonosti viimesijaiseen turvaan, mitä toimeentulotuki Suomessa edustaa. Uudessa tutkimusartikkelissa analysoimme Kelan perustoimeentulotuen etuusohjeiden muutoksia perusosan alentamisessa vuosina 2017–2025.
Etuusohjeet muuttuivat tällä aikavälillä, toisin kuin alentamista koskeva lainsäädäntö. Eri ajankohdissa etuusohjeet erosivat siinä, minkä verran ne jättivät tulkintaa työntekijöille ja miten vahvoin sanakääntein päätöksentekoa ohjattiin. Lukuisat etuusohjeiden muutokset kertonevat siitä, että ohjeistusta on ollut vaikea saada täysin kohdilleen.
Empiiriseen analyysimme ja aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella totesimme, että näyttötason massakäsittely ja yksilöllinen arviointi ovat vaikeasti sovitettavissa yhteen.
Tavoite hyvä, käytännöissä paljon korjattavaa
Asiakkaan moitittavasta menettelystä seuraavaa perusosan alentamista ei tule tehdä, jos alentaminen vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaisen välttämättömän toimeentulon tai alentamista voidaan pitää kohtuuttomana.
Petteri Orpon hallituksen toteuttaman toimeentulotuen uudistuksen myötä perusosaa voidaan nykyisin alentaa peräti 50 prosenttia. Uudistuksen eduskuntakäsittelyssä perustuslakivaliokunta painotti yksilöllisen harkinnan merkitystä erityisesti näissä tilanteissa. Yksilöllistä harkintaa tarvitaan estämään kohtuuttomien tilanteiden synty. Yksilöllisen harkinnan käytännön toteutuksesta ei uudistuksen käsittelyssä ollut vielä tietoa.
Kenties tulevaisuudessa löytyy toimivat menettelytavat yksilölliseen harkintaan siten, että myös sosiaalialan ammattilaisen sana painaa ja toimeentulotuki jäisi suurimmalle osalle saajista vain tilapäiseksi.
Tutkimusartikkelimme kertoo siitä, miten vaikeaa yksilöllistä arviointia on ollut ohjata näyttötason byrokratiassa. Viimeisimmät toimeentulotuen muutokset eivät luo uskoa siihen, että lähitulevaisuudessa olisi merkittäviä parannuksia luvassa. Kun perustoimeentulotuen järjestämisvastuu siirtyi Kelaan, eduskunta edellytti, että toimeentulotukilaki tulisi uudistaa kokonaisuudessaan. Jokohan olisi sen aika?