Työ- ja elinkeino (TE)-palveluiden URA-asiakastietojärjestelmästä maaliskuussa 2024 poimittujen tietojen mukaan koko maassa työnhakuvelvoite on asetettu 58,4 prosentille kaikista työnhakijoista. Yli 40 prosentilla työnhakijoista ei siis ollut työllistymissuunnitelmaan kirjattua työnhakuvelvoitetta.
Työnhakijoille laaditaan TE-palveluissa erilaisia toimintasuunnitelmia riippuen heidän tilanteestaan. Niistä yleisin on työllistymissuunnitelma ja koko maan tasolla niissä työnhakuvelvoite on asetettu 66,4 % työnhakijoista. Pääsääntöisesti työnhakija velvoitetaan hakemaan neljää eri työmahdollisuutta kuukaudessa. Työllistymissuunnitelmiin on kirjattu hakuvelvoitteeksi keskimäärin 1,36 työmahdollisuutta kuukaudessa. (Kuvio 1.)
Aktivointisuunnitelma puolestaan laaditaan asiakkaille, joilla on kohonnut pitkäaikaistyöttömyyden riski. Tällä ryhmällä työnhakuvelvoite on 34,2 % asiakkaista ja hakuvelvoite keskimäärin 0,72 työmahdollisuutta kuukaudessa. Monialainen työllistymissuunnitelma taas tehdään yhteistyössä esimerkiksi hyvinvointialueen työntekijän ja työllisyyspalveluiden kanssa silloin, kun asiakkaan tilanne tarvitsee moniammatillista työotetta. Monialaisissa työllistymissuunnitelmissa työnhakuvelvoite on asetettu 14,8 % asiakkaista ja hakuvelvoite on keskimäärin 0,25 työmahdollisuutta kuukaudessa.
Kuvio 1. Työnhakuvelvoite asetettu (%)
Työllisyyspalveluilla tavoitellaan asiakkaan tavoitteiden mukaista muutosta
Työllistymistä edistävät palvelut pyrkivät vastaamaan monenlaisiin tarpeisiin asiakkaan ja paikallisen työmarkkinatilanteen mukaan. Kunnat voivat toteuttaa palveluitaan joustavammin, kun taas TE-toimistoja ohjaa työvoima- ja yrityspalvelulaki. Palveluita on iso joukko erilaisiin tilanteisiin esimerkiksi ansioluettelon päivittämisestä kuntouttavaan työtoimintaan. Palveluiden päämääränä on asiakkaan tavoitteiden mukainen muutos.
Tällä hetkellä palveluiden saralla on käynnissä murros, sillä työnhakija-asiakkaat ja palveluiden järjestämisvastuu siirtyvät vastamuodostettujen työllisyysalueiden vastuulle vuoden 2025 alussa. Vuonna 2021 alkaneilla työllisyyden kuntakokeiluilla ei tosin havaittu olevan suurta vaikutusta palvelujen tarjontaan eikä työllistymiseen.
Työ- ja elinkeinoministeriö tutkii säännöllisesti palveluiden jälkeistä sijoittumista avoimille työmarkkinoille, mutta palvelujen muut vaikutukset, kuten työkyvyn tai ammattitaidon vahvistuminen, ovat jääneet huomattavasti vähemmälle huomiolle. Keski-Suomessa tähän haasteeseen etsitään ratkaisuja alueellisessa Jalava (ESR+) -hankkeessa, joka muun muassa kehittää välineitä työllisyyspalveluiden vaikuttavuuden mittaamiseen, arviointiin ja tiedolla johtamiseen.
Tulevilla työllisyysalueilla on nyt mahdollisuus suunnitella vaikuttavia palveluita
Työnhaun aktiivisuuden kontrollointi ei todennäköisesti ole lisännyt työnhaun aktiivisuutta. Kuten näemme asetettujen työnhakuvelvoitteiden keskiarvosta, myös asiakkaan oman työntekijän arvion mukaan täysimääräinen velvoite ei ole perusteltu. Myös muut tekijät vaikuttavat työhakuvelvoitteen asettamiseen.
Nykyinen hallitus kaavailee työnhakuvelvoitteen poistamista. On tärkeää, että työnhakijoiden joukossa on vain tosiasiallisesti työkykyisiä henkilöitä ja työkyvyttömät henkilöt ohjataan oikealle etuudelle ja muihin palveluihin. Näin voidaan panostaa siihen, että työkykyiset työnhakijat saavat vaikuttavia työllisyyspalveluita. Palveluiden lisäksi tarvitaan kipeästi myös heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työnhakijoiden työllistymismahdollisuuksia edistäviä uudistuksia.
Palveluiden vaikuttavuuden arviointiin tarvitaan systemaattisuutta sekä oikeanlaisia välineitä. Pelkkä työllistymiseen keskittyminen ei riitä, sillä palveluilla on myös muunlaisia ja sillä hetkellä olennaisempia tavoitteita.
Tulevilla työllisyysalueilla on nyt mahdollisuus suunnitella ja hankkia uudenlaisia palveluita, jotka edistävät asiakkaiden hyvinvointia ja työllistymisedellytyksiä sekä parantavat alueiden työllisyystilannetta.