Työttömyysturvan aktiivimalli tuli voimaan viime vuoden alussa. Sen periaatteena on kannustaa työttömiä aktiivisuuteen sillä uhalla, että muuten työttömyysetuutta alennetaan 4,65 prosenttia joka vastaa yhtä päivää kuukaudessa. Aktiivimallista on julkaistu niukasti vaikutusarvioita johtuen osin simulointimallien tietopohjan puutteista. Siksi tehdyt vaikutusarviot hallituskauden muutoksista muun muassa tuloeroihin ja pienituloisuusasteeseen (esim. Tervola ja Kärkkäinen 2018; Tervola 2019) eivät ole ottaneet aktiivimallia huomioon.

Vaikutusta on kuitenkin mahdollista arvioida SISU-mikrosimulointimallilla jollain tarkkuudella. Tässä blogissa esitän arvion aktiivimallin vaikutuksista pienituloisten määrään ja toimeentulotuen tarpeeseen.

Vaikutusarvio perustuu työttömien aktiivisuuteen ennen aktiivimallia vuonna 2016 ja se pohjautuu väestörekistereihin, joissa ei ole eriteltävissä työttömyysjaksoja. Siksi aktiivisuusarvio perustuu aktiivisten ja passiivisten työttömyyspäivien määrään vuoden aikana. Aktiivisuudeksi on katsottu osa-aikatyön tekeminen ja osallistuminen niihin työllistymistä tukeviin toimenpiteisiin, jotka oikeuttavat korotettuun työttömyysetuuteen. Määritelmä ei ole täysin vastaa aktiivimallin ehtoja, mutta toimii kuitenkin hyvänä arviona.

Laskelma on staattinen, eli siinä ei arvioida, miten aktiivimalli on vaikuttanut työttömien aktiivisuuteen. Siitä VATT on tekemässä tutkimusta. Tässä esitetty arvio ottaa kuitenkin osittain huomioon aktiivimallin vaikutukset työttömien aktiivisuuteen: aktiivimallin alennuksen yleisyys on asetettu työttömän ”passiivipäivien” määrän mukaan niin, että alennus osuu suhteellisesti yhtä moneen työttömyyspäivään kuin viimeisimmissä työttömyystilastoissa (joulukuu 2018). Silloin 36 prosenttia työttömistä sai alennettua etuutta (Finanssivalvonta ja Kela 2018).

Alla olevaan kuvioon on esitetty aktiivimallin tulovaikutukset kotitalouden tulokymmenyksittäin. Siitä nähdään, että aktiivimalli osuus eniten pienituloisiin. Toisaalta erityisesti pienituloisilla valtaosa työttömyysetuuden leikkauksesta kompensoituu toimeentulotuesta, verotuksesta ja asumistuista. Alimmassa tulodesiilissä lopullinen leikkaus on vain neljännes siitä summasta, jolla työttömyysetuus leikkaantui.

Teksti jatkuu kuvion alla.

Kuvio: Arvio aktiivimallin keskimääräisistä vaikutuksista kotitalouksien tuloihin eri tulokymmenyksissä.

Kuvio 1. Arvio aktiivimallin keskimääräisistä vaikutuksista kotitalouksien tuloihin eri tulokymmenyksissä.

Alla olevaan taulukkoon on kuvattu vielä aktiivimallin vaikutukset tulonjakoindikaattoreihin ja toimeentulotukeen oikeutettujen määriin. Vertailun vuoksi taulukkoon on liitetty aikaisemmat arviot hallituskaudella 2015–2019 tapahtuneiden muiden sosiaaliturvan ja verotuksen muutosten vaikutuksista ilman työllisyysvaikutuksia.

Taulukosta nähdään, että aktiivimallin vaikutus työttömyysetuuksien määrään on selkeästi pienempi kuin muiden hallituskaudella tehtyjen leikkausten (76 vs. 290 milj. €). Lisäksi aktiivimallilla on vain pieni vaikutus pienituloisiksi katsottujen määrään. Heidän määränsä kasvaa reilulla tuhannella, kun muut hallituskauden muutokset nostavat köyhien määrää arviolta 0,5–0,8 prosenttiyksikköä eli 27 500–38 500 henkilöllä, kun työllisyysvaikutuksia ei oteta huomioon [1].

Aktiivimallilla on kuitenkin hieman merkittävämpi vaikutus toimeentulotuen tarpeeseen. Se kasvattaa perustoimeentulotukeen oikeutettujen määrää arviolta reilulla 3 000 henkilöllä ja lisää potentiaalisia perustoimeentulotuen kuluja 11 miljoonalla. Aktiivimalli siis leikkaa työttömyysetuuksia arviolta 76 miljoonalla, josta toteutuu arviolta vain puolet, kun otetaan huomioon verotus ja asumistuen ja toimeentulotuen tarpeen lisäys.

Teksti jatkuu taulukon alla.

Taulukko: Aktiivimallin vaikutukset tulonjakoindikaattoreihin ja toimeentulotukeen oikeutettujen määriin. Lähde: Tervola (2019).

Tästä kaikesta voidaan päätellä muun muassa, että aktiivimallin potentiaalinen kannustinvaikutus ei kohdistu pienituloisimpiin työttömiin, koska heillä työttömyysetuuden leikkaukset korvataan täysimääräisesti toimeentulotuesta. Kelan tilastoista tiedetään, että tämä joukko on melko suuri: lähes kaksi viidestä työttömän perusturvan saajasta paikkaa pieniä tulojaan toimeentulotuella (Korpela 2018).

[1] Työllisyysvaikutukset varhaiskasvatusmaksujen alennukset huomioiden voivat pienentää pienituloisuuden lisäystä arviolta 0,2 prosenttiyksikköä (Tervola 2019). Toisaalta terveydenhuollon maksujen muutokset lisäävät pienituloisuutta 0,1 prosenttiyksikköä (Tervola ym. 2018).

Lähteet

Finanssivalvonta ja Kela, 2018. Suomen työttömyysturvaetuuksien kuukausitilasto joulukuussa 2018.

Korpela, T., 2018. Työmarkkinatukea ja vähimmäismääräisiä päivärahoja täydennetään yleisesti asumistuella ja perustoimeentulotuella. Kelan tutkimusblogi.

Kärkkäinen, O. ja Tervola, J., 2018. Talouspolitiikan vaikutukset työllisyyteen ja tuloeroihin 2015–2018. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 59/2018. Helsinki: Valtioneuvosto.

Tervola J., 2019. Varhaiskasvatusmaksujen kevennykset osuvat keskituloisiin, mutta lisäävät työnteon kannustimia pienituloisilla. Tutkimuksesta tiiviisti 8/2019. Helsinki: THL.

Tervola, J., Mukkila, S., Ilmarinen, K. ja Kapiainen, S., 2018. The distributional effects of out-of-pocket health payments in Finland 2010–2018. THL Discussion Paper 35. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *