Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteet muuttuvat kun sosiaali- ja terveyspalvelut ja aluerakenne uudistuvat. Vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on jatkossakin kunnilla. Samalla myös uusille maakunnille on ehdotettu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäviä, jotka tulee rakentaa osaksi maakunnan johtamisjärjestelmää.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on osa maakunnan strategista johtamista kuten, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteiden asettamista, toimenpiteiden ja vastuutahojen määrittelyä sekä päätösten vaikutusten ennakkoarviointia. Strategisen johtamisen yksi konkreettinen käytännön työkalu on alueellinen hyvinvointikertomus.
Tärkeää ei ole tuottaa ’nättiä’ asiakirjaa
Alueellisen hyvinvointikertomuksen kokoaminen ei ole uusi asia. Alueilla, joilla kertomuksen teko on jo nyt muodostunut tavaksi, se on koettu hyödylliseksi välineeksi luomaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyörakenteita ja prosesseja, tunnistamaan yhteisiä kehittämisen tarpeita, suuntaamaan toimintaa sekä tukemaan toiminnan arviointia. Hyvinvointikertomustyö kokoaakin parhaimmillaan maakunnan eri toimialat, sekä alueen kunnat, järjestöt sekä muut julkiset ja yksityiset toimijat suuntaamaan toimintaa yhteistä tavoitetta kohden. Tämän vuoksi alueellisen hyvinvointikertomustyön prosessi tulee rakentaa yhdessä kaikkien osallistuvien tahojen kanssa.
Alueellista hyvinvointikertomusta on myös kyseenalaistettu. Kritiikki on kohdentunut muun muassa kertomusten tietopohjaan ja seurantaan. Samalla on kuitenkin hyvä nostaa esiin se, mitä alueellisen hyvinvointikertomuksen prosessiin osallistuneet toimijat ovat todenneet – kyseessä on oppimisprosessi. Ensin opetellaan yhteistä tapaa toimia ja vähitellen työ tuottaa tulosta yhteisen ymmärryksen muodostumisen myötä. Tämä on keskeistä poikkihallinnollisessa yhteistyössä. Tärkeää ei myöskään ole tuottaa ”nättiä” asiakirjaa vaan se, miten tehty työ ohjaa päätöksentekoa ja käytännön toimintaa.
Hyvinvointi- ja terveyserojen tietopohja vahvistuu
Kysymyksiä on noussut myös alueellisen hyvinvointikertomuksen ja kuntien tekemän hyvinvointikertomuksen suhteesta. Miksi kuntien laatima hyvinvointikertomus ei riitä? Mitä lisäarvoa alueellinen kertomus tuo? Yksi selkeä lisäarvo on se, että alueellisen hyvinvointikertomuksen tietopohja riittää väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen tunnistamiseen ja seurantaan. Erityisesti pienissä kunnissa väestöpohja ei riitä näiden erojen tunnistamiseen nykyisin käytettävissä olevien aineistojen avulla.
Tuleville maakunnille suunnitellut tehtävät ovat sellaisia, että niissä voidaan laaja-alaisesti vaikuttaa väestön hyvinvointiin ja edelleen väestöryhmien välisiin hyvinvointi- ja terveyseroihin. Maakunnat kuten eivät kunnatkaan voi yksin toteuttaa onnistuneesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävää. Maakuntien tehtäväksi onkin määritelty kuntien tukeminen sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä ehkäisevän päihdetyön tehtävissä.
Lisäksi ehkäisevien sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttaminen sekä maakuntien ja kuntien rajapintaan asettuvien niin sanottujen rajapintapalvelujen totuttaminen edellyttää toimivaa yhteistyötä maakunnan ja alueen kuntien välillä. Näitä palveluja ovat esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden palvelut, työllisyyden hoitoon liittyvät palvelut ja kotouttamiseen liittyvät palvelut.
Maakuntien ja kuntien välinen yhteistyö on keino varmistaa myös alueellisten erityispiirteiden huomioon ottaminen sekä jo toimiviksi koettujen toimintamallien säilyminen muutoksessa. Alueellinen hyvinvointikertomus on yksi hyväksi koettu keino rakentaa tätä yhteistyötä jo nyt.
Lue lisää:
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sote-uudistuksessa, tiivistelmä, STM, 29.6.2016
Itsehallintoalueet ja kunnat edistävät hyvinvointia ja terveyttä. Sote- ja maakuntauudistus.
Alueet hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisessa, Hyvinvointi- ja terveyserot thl.fi’ssä
Alueellinen hyvinvointikertomus, Terveyden edistäminen thl.fi’ssä