Helsingin Sanomissa julkaistu kirjoituksemme apteekkimarkkinoiden avaamisesta kilpailulle on herättänyt keskustelua. Vastaamme tässä kirjoituksessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksenHannes Enlundin ja Apteekkariliiton Erkki Kostiaisen Helsingin Sanomissa esittämiin väitteisiin kirjoituksemme sisällöstä.
Olemme kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä lääkekustannusten kasvun syistä. Kustannusten kasvu johtuu ensisijaisesti lääkehoitojen kehittymisestä ja ikääntyvän väestön lisääntyvästä lääkkeiden käytöstä.
Mielestämme terveydenhuoltojärjestelmää kannattaa kuitenkin kehittää siten, että mahdollisimman monella ihmisellä on mahdollisuus saada tarvitsemansa lääkehoito kustannuspaineista huolimatta. Tällöin yksi tärkeimmistä kysymyksistä on apteekkitoimialan markkinarakenne ja lääkkeiden vähittäismyyntihinta.
Suomalaiset maksavat reseptilääkkeistään yli 20 prosenttia enemmän kuin norjalaiset ja yli 10 prosentti enemmän kuin ruotsalaiset ja tanskalaiset. Lääkkeiden hintaero maiden välillä selittyy pääosin suomalaisten apteekkien verrokkimaita korkeammilla myyntikatteilla.
Fimean tekemän väestökyselyn mukaan yli puolella miljoonalla 18–79-vuotiaalla suomalaisella oli taloudellisia ongelmia hankkia lääkärin määräämiä lääkkeitä vuoden 2015 aikana.
Suomi Frans ensimmäisen kyydissä
Kostiaisen vastine kirjoitukseemme on sanankäänteitä myöten kuin kopio Apteekkariliiton jättämästä kannanotosta kahvihuoneemme kirjahyllyssä pölyttyvään Holkerin hallituksen asettaman lääkealan kilpailutoimikunnan mietintöön. Kostiaisen mukaan lääkealalla ja ympäröivässä yhteiskunnassa ei ole 1990-luvun alun jälkeen ilmeisesti tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista kehitystä, joka puoltaisi apteekkisääntelyjärjestelmän uudelleenarviointia.
Laaja-alaisen komitean tärkein toimenpide-ehdotus oli jo vuonna 1991 apteekkilupien tarveharkinnasta luopuminen.
Kirjoittajien huomio, että apteekkilupien rajoittamisella ei ole suoraa yhteyttä lääkkeiden hintoihin nykytilanteessa, pitää paikkansa. Kirjoituksista voi kuitenkin saada käsityksen, että nykytilannetta ei ole mahdollista muuttaa millään tavalla.
Perustelut nykyisen sääntelyjärjestelmän puolesta ovat samaa perua kuin Itävallan keisari Frans ensimmäisen (1768–1835) päätös kieltää rautatieliikenne maassaan. Kun koko muu Eurooppa matkusti junilla, Frans päätti kehittää hevosvetoista liikennettä, koska niin oli aina ennenkin tehty.
Kun koko muu Eurooppa on nyt avannut apteekkimarkkinansa, Kostiaisen ja Enlundin mukaan Suomen tulee pitää apteekkimarkkinansa suljettuna kilpailulta, koska niin on aina ennenkin tehty.
Mikä voisi estää hintojen laskun?
Toimialarakenteen vaikutusmekanismi hyödykkeiden hintoihin on esitetty tieteellisessä keskustelussa satoja vuosia sitten. Kilpailun vaikutus hintoihin on sittemmin empiirisesti todennettu lukuisilla toimialoilla ympäri maailman.
Parhaiden olemassa olevien, vaikkakin laadultaan puutteellisten, selvitysten mukaan markkinoiden avaaminen laskee myös lääkkeiden hintoja. Apteekkimarkkinoiden avaamisen jälkeen itsehoitolääkkeiden hinnat laskivat muun muassa Englannissa 20 prosenttia, Italiassa 7 prosenttia, Tanskassa 5–15 prosenttia ja Ruotsissa tietyissä lääkeaineryhmissä 15–40 prosenttia
Jos kirjoittajat haluavat jatkaa uskottavaa keskustelua lääkemarkkinakysymyksistä, heidän tulee osoittaa se mekanismi, joka estää markkinoiden avaamiseen vaikutuksen hintoihin Suomessa ja tuoda tämä teoria arvioitavaksi kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun.
Tällä hetkellä paras olemassa oleva tutkimustieto apteekkimarkkinoiden toiminnasta viittaa siihen, että markkinoiden avaaminen laskee lääkkeiden hintoja ja parantaa lääkkeiden saatavuutta.
Enlund mainitsee omassa kirjoituksessaan Kelan maksamien lääkekorvausten olleen tammi-maaliskuussa 4,5 prosenttia pienemmät kuin viime vuonna.
Jostain syystä kirjoituksessa jää kuitenkin mainitsematta tämän vuoden alussa käyttöönotettu kalenterivuosittainen 50 euron alkuomavastuu kaikille yli 18-vuotialle. Alkuomavastuu vaikuttaa lääkekorvauksiin ja kansalaisten lääkekuluihin. Korvausjärjestelmän uudistus heiluttaa vääjäämättä alkuvuoden tilastolukuja. Kelan tilastojen perusteella lääkkeiden kokonaismenot kasvoivat alkuvuonna kaksi prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Asiakkaiden lääkkeistään maksama summa oli alkuvuonna 28 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna.
Alkuomavastuun vaikutusta lääkkeiden käyttöön ja Kelan maksamiin lääkekorvauksiin on mahdoton arvioida tässä vaiheessa.
Lääkemenoista säästetään potilaiden kustannuksella
Kirjoittajien huoli apteekkipalveluiden heikkenemisestä ja alueellisesta kattavuudesta on alkuperäisessä kirjoituksessa mainitsemaamme uhkakuvien maalailua. Huoli on turha. Reseptilääkkeiden jakelu ja lääkkeidenkäyttöön liittyvä neuvonta voidaan uudessa terveydenhuoltojärjestelmässä liittää soveltuvin osin suoraan maankattavien sote-keskusten yhteyteen.
Kuten Helsingin Sanomissa ilmestyneessä kirjoituksessa toteamme, koko maankattava apteekkipalveluverkko voidaan tarvittaessa turvata myös erilaisten kuljetuspalveluiden ja kohdistettujen tukien avulla.
Nykyisen hallitusohjelman mukaan lääkekorvauksiin tehdään 150 miljoonan euron säästö vuodesta 2017 alkaen. Tämän vuoden säästöjä varten tehtyjen linjausten ja selvitysmiehen raportin perusteella säästöjä haetaan ensisijaisesti potilaiden maksuosuuksia kasvattamalla.
Säästöt toteutetaan tilanteessa, jossa sadoillatuhansilla ihmisillä on jo nyt taloudellisia vaikeuksia hankkia tarvitsemansa lääkkeet. Säästöt voivat tuskin olla näkymättä kansalaisten tarvitseman lääkehoidon saatavuudessa ja kansanterveydessä.
Kaksi avointa kysymystä
Suomen apteekkimarkkinoiden terveydellisesti ja taloudellisesti järkevään sääntelyyn liittyvät oleelliset kysymykset ratkaistiin viimeistään siinä vaiheessa, kun Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa toteutettujen uudistusten vaikutukset saatiin arvioitua.
Avoinna olevat kysymykset liittyvät ensisijaisesti Suomen päätöksentekojärjestelmän kyvyttömyyteen uudistaa maan lääkehuoltoa:
- Miksi parasta mahdollista tutkimustietoa ja koko läntisessä Euroopassa toteutettujen uudistusten vaikutuksista saatavilla olevaa tietoa ei noteerata Suomessa?
- Miksi lääkemarkkinakysymyksiä ei ole toistaiseksi tarkasteltu osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistusta?
Apteekkimarkkinoiden nykyisen sääntelyjärjestelmän tarkoituksenmukaisuus pitäisi vähintäänkin selvittää. Parasta olisi apteekkimarkkinoiden avaaminen kilpailulle.