Eriarvoisuus on ilmiönä ja käsitteenä monisyinen, ja sitä on mahdotonta yksiselitteisesti määritellä. Tähän on kaksi syytä, joiden avaaminen auttaa hahmottamaan eriarvoisuudesta käytävää keskustelua. Ensinnäkin, eriarvoisuus saa sisällön vasta kun määritellään, minkä suhteen eriarvoisuutta tarkastellaan. Toiseksi, eriarvoisuus sisältää valinnan, että kyseinen suhde on ei-toivottu ja väärin.

Eriarvoisuus on siis suhdetta kuvaava käsite, joka sisältää arvolatauksen, että kyseinen suhde on epätoivottu.

Läheskään kaikki ihmisten tai ryhmien väliset erot eivät ole eriarvoisuutta. Erot käsitetään eriarvoisuudeksi, jos ne katsotaan epäoikeudenmukaisiksi moraalisin, poliittisin tai oikeudellisin perustein – ja ne ovat ylipäätään poistettavissa.

Erot ihmisten tai ryhmien välillä eivät ole eriarvoisuutta, jos ne mielletään perustelluiksi tai luonnollisiksi. Esimerkiksi terveyseroja nuorten ja vanhojen välillä pidetään luonnollisina. Työmarkkinoilla on oikeutettuja palkkaeroja työn vaativuudesta riippuen. Ulkomaalaisilla ei ole perustellusti täysiä poliittisia oikeuksia Suomessa.

Eriarvoisuudesta on kyse silloin, kun terveyserot johtuvat terveydenhoidon puutteista tai syrjinnästä, palkkaerot katsotaan kohtuuttomiksi tai kansalaisen poliittiset oikeudet evätään.

Eriarvoisuus, yhdenvertaisuus ja erivertaisuus

Eriarvoisuuden käsitteen rinnalla käytetään usein myös yhdenvertaisuuden ja erivertaisuuden (inequity) käsitteitä. Niihin liittyy eriarvoisuutta vahvempi moraalinen lataus ja velvoite yhteiskunnalliseen toimintaan.

Yhdenvertaisuus viittaa usein erityisesti oikeuksien toteutumiseen, syrjintään ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen.

Terveyserojen tutkimuksessa epäoikeudenmukaisiin eroihin viitataan myös terveyden erivertaisuudella (inequity). Sillä tarkoitetaan sellaista terveyden vaihtelua, jonka voidaan katsoa olevan epäoikeudenmukaista, vältettävissä ja johon henkilö ei omilla valinnoillaan voi vaikuttaa. Tosin ei ole yksiselitteistä kuinka paljon yksilön elin- ja kasvuympäristö määräävät terveyskäyttäytymisen valintoja.

Eriarvoisuudesta ei voi puhua ilman, että määritellään, minkä suhteen

Eriarvoisuus on suosittu käsite politiikassa. Kuitenkin eriarvoisuudesta puhuttaessa jätetään usein määrittelemättä, minkä suhteen, jolloin jokainen voi antaa eriarvoisuudelle oman tärkeäksi katsomansa sisällön. Julkisen ja poliittisen keskustelun kannalta on ongelmallista, että puhujat voivat puhua täysin eri asioista puhuessaan eriarvoisuudesta ja sen kehityksestä.

Lähtökohdaksi on hyvä ottaa tunnetun eriarvoisuustutkijan Göran Therbornin määrittelemät eriarvoisuuden ulottuvuudet: materiaalinen eriarvoisuus, eriarvoisuus oikeuksien toteutumisessa ja eriarvoisuus terveydessä. Nämä kolme ulottuvuutta ovat päällekkäisiä ja usein toisensa syitä, mutta keskustelu eriarvoisuudesta selkeytyy, kun määritellään puhutaanko esimerkiksi köyhyydestä, syrjinnästä ja vai terveyseroista.

Materiaalinen eriarvoisuus keskittyy varallisuuseroihin

Materiaalisten resurssien eriarvoisuus keskittyy usein tuloihin, varallisuuteen ja pääsyyn työmarkkinoilla tarvittaviin koulutukseen ja taitoihin. Tulo- ja varallisuuserot, köyhyys, toimeentulo-ongelmat ja ylisukupolvinen sosiaalinen liikkuvuus ovat usein käytettyjä tarkastelukulmia materiaaliselle eriarvoisuudelle.

Taloudellisia resursseja ja niiden eroja voidaan tarkastella suhteellisina tai absoluuttisina eroina, jotka antavat usein eri kuvan erojen kehityksestä. Esimerkiksi Suomessa suhteelliset tuloerot ja suhteellinen köyhyys ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla viimeiset 15–20 vuotta, koska kaikkien tuloluokkien tulot ovat kasvaneet prosentuaalisesti samalla vauhdilla. Samasta syystä absoluuttinen köyhyys on vähentynyt ja absoluuttiset tuloerot ovat kasvaneet. Samoin esimerkiksi toimeentulotuen ylisukupolvisuus on (absoluuttisesti) määrällisesti lisääntynyt 1990-luvun laman jälkeen, mutta (suhteellinen) riski toimeentulotuen ylisukupolvisuudelle on laskenut toimeentulotukiperheessä kasvaneelle lapselle.

Tulo- ja varallisuuserot ovat matalia Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna. Globaalisti varallisuuden voimakas keskittyminen on ollut voimakasta viimeisen 20 vuoden aikana.

Materiaalinen eriarvoisuus näkyy myös terveyseroina

Väestöryhmien terveyserot syntyvät ryhmien erilaisista materiaalisista resursseista ja elinoloista, elintavoista ja eroista terveyspalvelujen käytössä ja saatavuudessa. Terveyden eriarvoisuutta tarkastellaan usein sosioekonomisten ryhmien välisinä eroina elinajan ja terveiden elinvuosien odotteissa sekä terveyden ja koetun terveyden eroina.

Terveyseroja tarkastellaan usein myös sukupuolen, etnisen taustan tai asuinalueen mukaan. Eliniänodote ja terveys ovat parantuneet Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta terveys on parantunut voimakkaammin sosioekonomisesti korkeammissa asemissa olevilla. Sosioekonomiset terveyserot ovat tämän seurauksena kasvaneet Suomessa ja erot ovat kansainvälisestikin tarkasteltuna korkeat. Alimman ja ylimmän tulokymmenyksen elinajanodotteessa on miehillä yli 10 vuoden ja naisilla noin 6 vuoden ero.

Syrjintä näkyy materiaalisena eriarvoisuutena ja terveyseroina

Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, syrjimättömyys sekä ihmisarvon ja kulttuurin tunnustaminen ovat nousseet voimakkaasti eriarvoisuutta koskevassa keskustelussa viimeisten 10 vuoden aikana.  Keskustelu on nostanut esiin ennen kaikkea vähemmistöjen, vammaisten, alkuperäiskansojen ja haavoittuvassa asemassa olevien oikeudet, syrjinnän ja tunnustamisen.

Samalla moni materiaalisen tai terveyden eriarvoisuuden kysymys on muotoutunut myös perusoikeuskysymykseksi, johon sisältyy esimerkiksi köyhyys tai palvelujen yhdenvertainen saatavuus. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen seuraaminen tilastojen valossa on vaikeampaa kuin materiaalisen ja terveyden eriarvoisuuden. Usein seuranta tapahtuu tehtyjen toimenpiteiden ja sopimusten kautta, mutta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurannassa on käytössä myös lopputuloksen indikaattoreita, kuten perusturvan riittävyys ja sukupuolten palkkaerot.

Tutkimuksessa otettava huomioon eriarvoisuuden ulottuvuudet

Mielenkiintoisin ja terävin tutkimus tehdään usein tutkimusalojen leikkauspinnoilla. Näin on myös eriarvoisuuden tutkimuksessa. Taloudellisen eriarvoisuuden ja köyhyyden vaikutukset stressivasteiden kautta terveyteen on kuumimpia tutkimusalueita tällä hetkellä. Perusoikeuksien ja lainsäädäntötutkimuksen yhdistäminen taloudellisen eriarvoisuuden tutkimukseen tulee ajankohtaiseksi käynnistyvän sosiaaliturvan uudistamiskomitean yhteydessä. Perusoikeuksien tarkastelun yhdistäminen terveyden eriarvoisuuden tutkimukseen ja indikaattorityöhön toisi lisäpotkua terveyserojen kaventamisen tutkimukseen ja asiantuntijatyöhön.

Tutkimushanke eriarvoisuuden kaikkien kolmen eriarvoisuuden ulottuvuuden leikkauspinnoilla synnyttäisi merkittäviä tutkimustuloksia ja politiikkasuosituksia päätöksentekoon.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *