Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteisessä kannanotossa (21.3.2017) tuodaan esiin, että vaikka kunnille on sote-järjestämislaissa kirjattu velvoite tehdä yhteistyötä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa, puuttuu maakuntia koskevasta pykälästä tämä velvoite.

Yhteistyö pienten järjestöjen kanssa ei ole kuitenkaan pieni asia. Pienet yleishyödylliset järjestöt tukevat kansalaisten omaa osallisuutta, heidän voimavarojaan ja vertaistukeen perustuvaa yhteisöllisyyttä ja täydentävät tällä tavoin julkista palvelujärjestelmää.

Järjestöt tarjoavat varhaista tukea ja apua ongelmien eri vaiheissa. Järjestöjen toiminnan piiriin hakeuduttaessa ei tarvita lähetteitä, diagnooseja tai ongelmien tunnustamista. Useimmiten riittää vain halu muutokseen.

Pienten järjestöjen merkitys on luultavasti suurempi, kuin moni sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia laskeva tällä hetkellä ymmärtääkään, koska niiden toiminta ehkäisee ihmisiä putoamasta kalliisiin palveluihin. Mikäli tällaisten järjestöjen rooli jää tulevaisuudessa vähäiseksi, jäänee kansalaisen rooliksi olla palveluiden kohde, käyttäjä tai kuluttaja.

Tämä johtaa väistämättä siihen, että palvelua haetaan ja saadaan vasta sitten, kun ongelmista on ehtinyt tulla suuria.

Pienet järjestöt toimivat niukkenevin resurssein

Kolmannella sektorilla toimivien sosiaali- ja terveydenhuollon-yhdistysten ja -säätiöiden odotetaan lisäävän tarjontaa palvelumarkkinoilla. Käytännössä vain isot järjestöt kykenevät myymään kunnille kilpailutettavia ja tuotteistettuja lakisääteisiä palveluja.

Pienet järjestöt toimivat avustusten varassa, joten ne eivät voi perustaa toimintaansa voiton tavoitteluun. Yleishyödylliset järjestöt eivät voi edes tarjota palveluja markkinoilla, koska ne menettäisivät yhteiskunnallisen rahoituksensa. Asiakkaat hakeutuvat niiden tarjoamiin palvelumuotoihin omaehtoisesti.

Pienten järjestöjen toiminta perustuu auttamisesta innostuneisiin ihmisiin, ja palveluihin, jotka räätälöidään kohderyhmän tarpeiden mukaisesti.

Asiakkaat ja heidän läheisensä ovat hyödyntämättömiä voimavaroja

Matalan kynnyksen toiminnalla on onnistuttu tavoittamaan esimerkiksi niitä alkoholin haitoista kärsiviä ja heidän läheisiään, jotka eivät hakeudu julkisten palvelujen piiriin. Matalan kynnyksen toiminnan etuna on, että esimerkiksi häpeä leimautumisesta ei estä hakemasta apua.

Toiminnassa mukana olevat kokevat yhteisöllisyyttä, saavat vertaistukea ja kokemuksia osallisuudesta, joka myös motivoi asiakasta ja/tai hänen läheisiään opettelemaan työskentelyä samalla itsensä hyväksi. Asiakas ja hänen läheisensä saavat välineitä arjessa selviytymiseen ennen kuin ongelmat kärjistyvät.

Asiakkaat ja heidän läheisensä tulee nähdä voimavarana, kun työskennellään sosiaalisten vaikeuksien ja ongelmien kanssa.  Heidän saamisensa mukaan edellyttää osallistavia ja helposti saavutettavia tukimuotoja. Avun hakemisen kynnys pysyy matalana, jos järjestöjen toiminta saadaan kytkettyä mielekkäästi sote-palveluihin.

Pienet järjestöt voivat toimia tällaisena areenana ja tarjota yksilöllistä osallisuutta, vertaistukea ja yhteisöllisyyttä.

Lue lisää:

Järjestöjen auttamistyö uhattuna sote-uudistuksessa. Järjestöjen yhteinen kannanotto, 21.3.2017.

Helena Palojärvi, Vertaistuki voimaantumisen välineenä sosiaalityössä. Miten NOVAT-ryhmä auttaa ja tukee, kun naisella on paha olo? Sosiaalityön ammatillinen lisensiaatintutkimus. Helsingin yliopisto 2009.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *