Osallistuin kissojen yönä Korkeasaaren katulavatansseihin, joissa eivät päteneet sen koommin kadun kuin lavatanssienkaan säännöt. Rikoimme näkymättömien tilojen muureja. Tanssillamme oli pieni, mutta välitön vaikutus ihmisiin. Kehollisuus ja kujeilu liittivät tanssijat ja satunnaiset katsojat yhteen aivan toisella tapaa kuin julkisessa tilassa tavallisesti.

Ihmiset voivat ilmaista itseään julkisissa tiloissa hyvin monella tavalla. Sosiologi Richard Sennett väittää, että ihmiset rakentavat kaupunkinsa juuri silloin, kun heidän katseensa, äänensä, kehonsa ja tunteensa vaikuttavat toisiinsa. Silloin anonyymiys ja yhteisöllisyys toteutuvat yhtä aikaa.

Tanssillamme oli välitön vaikutus ihmisiin

Pikku hiljaa kasvava, syrjäytyneiden ja syrjäytettyjen suomalaisten joukko elää lukittujen ovien ja suljettujen verhojen takana. Heille ajatus katulavatansseista ei ole tästä maailmasta, sillä he eivät edes jaksa tai uskalla lähteä pois kotoaan. Ehkä he häpeävät tai tuntevat arvottomuutta, pelkäävät määrittyvänsä ongelmiensa kautta – kokevat, että heille ei ole tilaa maailmassa.

Erityisesti he tarvitsisivat yksityisen ja julkisen väliin kaikille yhteisiä ja hierarkiattomia tiloja.

Yhteiset tilat ovat universalismia

Hyvinvointivaltion universalismia eli kaikkia koskevia etuuksia, toimintoja ja palveluita on alettu purkaa. Tulojen, ihmisryhmien ja tilojen eriytymisen myötä ymmärrys erilaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta hupenee. Se on omiaan murentamaan ihmisten keskinäistä kunnioitusta.

Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntiin, kunnat voivat aivan uudella tapaa keksiä uusia ja paikallisia keinoja siihen, miten rohkaista kotiin jääneitä ihmisten ilmoille ja tarjota köyhimmällekin kokemuksia yhdenvertaisuudesta.

yhteisyys voi tarjota arvokkuuden kokemuksen

Yhteisiin asioihin vaikuttaminen on yksi hyvinvoinnin ehdoista, keino koota ihmisiä yhteen. Yhteiset tilat kuten torit, kirjastot, liikenne, kadut, kyläkapakat, havumetsät, puistot, yleiset saunat, yhteiset keittiöt, yhteislaulut, retket ja kyläjuhlat ovat niitä paikkoja, joissa ihmisen historiaa ja asemaa harvemmin kysellään.

Näissä yksityisen ja julkisen välitiloissa tuntemattomien kokema yhteisyys voi tarjota yhdenvertaisuuden ja arvokkuuden kokemuksen.

Vaikuttaa voi muutenkin kuin äänestämällä ja puhumalla

Ihminen tulee todeksi muille ihmisille toiminnassa, mutta sitä ennen on oltava syy lähteä ulos kodista. Yhteiset tilat voivat houkutella maksuttomuudellaan, toiminnallisuudellaan, edullisella ruualla tai sillä, että niissä saa anonyyminä liittyä muiden joukkoon.

Lapsuudenyhteisöni virrenveisuu tarjosi myönteisen kokemuksen yhteisöllisyydestä yksin: Kun podin yksinäisyyttä, istuin penkin päähän ja lauloin. Tunsin, että ääneni oli tärkeä osa laulun huminaa.

Samanlaisia kokemuksia voivat tarjota esimerkiksi elokuvasävelmien yhteislaulut, matalan kynnyksen tietokonepelitilat tai lisättyyn todellisuuteen perustuvat pelit, joissa ihmiset pelaavat omia pelejään ja kuitenkin yhdessä muiden kanssa. Keskenään tuntemattomat ihmiset liittyvät yhteisten kokemustensa avulla toisiinsa satunnaisten katseiden kohdatessa, saman äänimaailman jakaessaan tai sanoja vaihtaessaan.

ei liian valmiita kokonaisuuksia

Yhteiset tilat eivät missään tapauksessa saa olla liian valmiita kokonaisuuksia valmiine sisutuksineen ja sääntöineen, vaan houkutellakseen ihmisiä niihin olisi voitava jättää oma jälki. Pitäisi pystyä osallistumaan neuvotteluihin säännöistä tai luomaan tilaa tanssimalla, puhumalla, rakentamalla,  taiteilemalla, neulomalla, soittamalla, laulamalla tai kirjoittamalla.

Sillä tavalla pikku hiljaa näkyväksi tulisi valtava määrä piiloon jäänyttä osaamista ja se, että palkkatyön ulkopuolelle päätyneet ihmiset eivät olekaan niin toimintakyvyttömiä kuin heistä usein tavataan puhua. Kun ihmiset kaikista yhteiskuntaryhmistä toimisivat yhdessä ja alkaisivat taas ymmärtää erilaisuuksia ja toisiaan, syntyisi myös tahtoa kestävään yhteiskuntapolitiikkaan ja tulonjakoon.

Lue ja katso lisää:

Hyvinvoinnin uusi maailma, video 1’42”, THL, Youtube

Kaupunkiliftaus

Hannah Arendt, Vita Activa. Ihmisenä olemisen ehdot. Vastapaino, 2007.

David Bollier & Silke Helfrich, The wealth of the commons. A world beyond market and state. 2012.

Richard Sennett, The spaces of democracy. Raoul Wallenberg lecture. The University of Michigan, 1998.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *