YK:n jäsenmaat sopivat huippukokouksessaan vuonna 2015 huippukokouksessa kestävän kehityksen tavoitteista (Sustainable Development Goals, SDG) ja toimintaohjelmasta, jotka ohjaavat työtä kestävän kehityksen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tämä Agenda 2030 -tavoiteohjelma tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kehitykseen, jossa huomioidaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti. Tavoitteet sitovat kaikkia maita, niin köyhiä kuin rikkaitakin.

Yksi kestävän kehityksen 17 tavoitteesta liittyy terveellisen elämän ja hyvinvoinnin takaamiseen kaikenikäisille.

Tilastokeskus ja Valtioneuvoston kanslia (VNK) käynnistivät vuoden 2018 alussa hankkeen, joka organisoi YK:n globaalien kestävän kehityksen osoittimien kokoamisen ja raportoinnin Suomessa. Vaikka maassamme on hyvin kehittynyt tilastojärjestelmä, vain hieman yli puolet runsaasta 240 SDG-indikaattorista on tällä hetkellä saatavissa. Kansallisista lähteistä saadaan noin 40 prosenttia ja täydentävistä kansainvälisistä lähteistä runsas 10 prosenttia osoittimista.

Terveyttä koskevien indikaattoreiden osalta tilanne on Suomessa melko hyvä, mutta työtä riittää edelleen.

Tärkeä kysymys on, minkä indikaattoreiden kehittämiseen Suomessa tarvitsee panostaa.

Terveysindikaattoreista yhdeksän saadaan korkealaatuisesta kuolemansyytilastostamme. Osa muuttujista ei enää ole meillä ajankohtaisia: esimerkiksi äitiyskuolleisuuden tavoite saavutettiin jo vuonna 1960, alle 5-vuotiaiden kuolleisuuden tavoite vuonna 1962 ja vastasyntyneiden kuolleisuuden tavoite vuonna 1973.

Sen sijaan kansantautien (sydänsairauksien, syövän, diabeteksen ja kroonisten keuhkosairauksien) kuolleisuus sekä itsemurha- ja tieliikenneonnettomuuskuolleisuus ovat edelleen merkittäviä terveysosoittimia niin Suomessa kuin muissakin kehittyneissä maissa.

Tartuntataudeista mukana tavoitteissa ovat Suomessakin merkittävät HIV/AIDS-, tuberkuloosi- ja hepatiitti B -tartuntojen vähentäminen, mutta myös – ainakin toistaiseksi – meillä vähemmän tärkeä malaria ja muut hoitamattomat trooppiset taudit. Suomen osalta näistäkin tosin saadaan kattavat tiedot THL:n tartuntatautitilastoista, mutta ne kuvaavat lähinnä suomalaisten turistien ja vasta maahan muuttaneiden tautitaakkaa.

Päihteiden osalta tupakoinnin ja alkoholin käytön mittaaminen ei tuota ongelmia. Hankalampaa sen sijaan on mitata farmakologisen, psykologisen ja kuntouttavan hoidon sekä jälkihoidon kattavuutta. Vertailukelpoisia tietoja ei saada kansallisesti, mutta YK:n alaiset järjestöt laskevat indikaattorit keräämiensä laadullisten ja määrällisten tietojen perusteella. Valmiiden lukujen tulkinta saattaa tästä syystä olla hankalaa.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden osalta mitataan ammattitaitoisen henkilöstön valvomien synnytysten osuutta, joka on Suomessa melkein sata prosenttia, sekä alaikäisten synnyttäjien määrää, joka on pieni ja alenee edelleen. Nämä tiedot on helppo saada tilastoistamme.

Vaikeampaa sen sijaan on saada tietoa siitä, kuinka moni hedelmällisessä iässä olevista naisista (15–49-vuotiaat) käyttää nykyaikaisia menetelmiä perhesuunnittelun tarpeiden täyttämiseksi. Tämän tiedon saaminen vaatisi uuden kysymyksen lisäämistä THL:n kyselyihin.

Terveyspalveluiden kattavuutta ja saavutettavuutta mitataan kartoittamalla niitä kotitalouksia, joiden terveysmenot ovat 10 % tai 25 % tuloista, sekä välttämättömien terveyspalveluiden saatavuutta. Viimemainitun mittarin laskee Maailman terveysjärjestö WHO hyvin monimutkaisten kaavojen avulla. Suomessa osuuden oletetaan olevan sata prosenttia, koska kaikki kansalaiset ja pysyvästi maassa asuvat ovat terveyspalveluiden piirissä. Toisaalta esimerkiksi EU:n terveyskyselyn vastaajat raportoivat tyydyttämätöntä terveyspalveluiden tarvetta.

Edellä on mainittu vain muutamia terveyttä ja hyvinvointia koskevia mittareita; niitä on kaikkiaan toistakymmentä. Osa mittareista perustuu maiden omiin käsityksiin: esimerkiksi henkilöstötilastoinnista jää epäselväksi, mitataanko koulutettua väestöä, työssä käyviä vai terveydenhuollossa työskenteleviä.

Terveystavoitteiden lisäksi myös muut kestävän kehityksen tavoitteet sisältävät terveyteen liittyviä osoittimia, esimerkiksi lasten kasvusta ja ravitsemuksesta tai tyttöjen ja naisten ympärileikkauksista. Suomessa lasten pituus- ja painotietoja kerätään THL:n perusterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin, mutta tietojen saaminen indikaattorina on hankalaa. Tyttöjen ja naisten ympärileikkausten yleisyyttä voidaan vain tutkia erillisselvityksin, jotka yleensä ovat rutiinitiedonkeruita paljon kalliimpia.

Tilastokeskuksen ja VNK:n hankkeen päätyttyä tiedämme, kuinka paljon tietoaukkoja on. Nyt on päätettävä, miten paljon Suomessa investoimme puuttuviin muuttujiin: tässä pitää muistaa kansallinen tietotarve. Esimerkiksi lasten kasvun hidastuminen ei meillä ole ongelma, ylipaino sen sijaan on.

Tilastokeskuksen vetämä SDG-hanke tuotti kansallisen raportointialustan, joka sisältää Suomea koskevat saatavilla olevat SDG-indikaattorit. Alusta julkistettiin virallisesti 12.2.2019 ja sen löytää Tilastokeskuksen verkkosivuilta.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *