Opetusministeri Li Andersson väläytti Ylen Ykkösaamun puheenvuorossaan 19.10. kotihoidon sisaruskorotusten lakkauttamista ja niiden kompensoimista alentamalla varhaiskasvatusmaksuja. Muutoksen tarkoitus olisi lisätä varhaiskasvatukseen osallistumista ja työllisyyttä.
Ylen uutinen Anderssonin puheenvuorosta, 19.10.2019
Käyn tässä kirjoituksessa läpi omaani ja muiden tutkimuksiin perustuen, miten sisaruskorotuksen poistaminen sopisi tähän tarkoitukseen.
Sisaruskorotusta maksetaan kotihoidon tuen saajille, kun he hoitavat myös muita kuin nuorinta lastaan kotona. Sen suuruus on 101 €/kk alle kolmivuotiaista ja 65 €/kk muista alle kouluikäisistä lapsista. Se siis tuo noin 12–30 prosentin korotuksen muuhun kotihoidon tukeen riippuen lapsen iästä ja perheen tuloista.
Kuten kotihoidon tuen, sisaruskorotuksen keskeinen tarkoitus on kompensoida varhaiskasvatuksen kustannuksia niille, jotka eivät käytä kyseisiä palveluja. Samalla se kannustaa perheitä hoitamaan myös alle kouluikäiset sisarukset kotona. Erityisesti kuntien talouden kannalta sisarusten kotihoito on huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin varhaiskasvatuksen järjestäminen. Siksi monet kunnat ovat lisänneet perheiden taloudellisia kannustimia lasten kotihoitoon tarjoamalla sellaisia kuntalisiä, joita maksetaan vain, jos kaikkia sisaruksia hoidetaan kotona (Miettunen 2008).
Kannustin näyttää toimivan, sillä kansainvälisissä vertailussa Suomessa etenkin 3-6-vuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen on verrattain hyvin matalalla tasolla. OECD-maiden vertailussa vähän alle 80 prosenttia viisivuotiaista suomalaislapsista osallistuu varhaiskasvatukseen ja vain Turkilla on matalampi osallistumisaste (OECD 2016).
Sisaruskorotusta käytetään Suomessa siis yleisesti. Valtaosa perheistä, noin 80 prosenttia, käyttää sisaruskorotusta, kun nuorinta lasta hoidetaan kotihoidon tuella (Tervola 2016a). Sisaruskorotuksen yleisyydestä kertoo myös se, että noin 34 000 lasta eli reilu kolmannes kotihoidon tuella hoidetuista lapsista on yli kolmivuotiaita sisaruksia (Kela 2019).
Ylen Ykkösaamussa ministeri mainitsi, että sisaruskorotuksen vaikutus on erityisen ongelmallinen ”maahanmuuttajataustaisissa perheissä, joissa lapset tulevat suomenkieliseen esikouluun usein vasta 6-vuotiaina”.
Tässä lauseessa ”usein” ei tutkimuksen valossa pidä paikkaansa. Maahanmuuttajataustaiset, ja erityisesti pakolaistaustaiset, vievät vanhemmat sisarukset yleisemmin varhaiskasvatukseen kuin käyttävät sisaruskorotusta (ks. kuvio). Sisaruskorotuksen poisto kohdistuisi siis vain pieneen osaan maahanmuuttajataustaisia.
Toinen mainittu tavoite oli työllisyyden lisääminen. Sisaruskorotuksen poisto parantaa jonkin verran työnteon kannustimia, ja siten se voi lisätä työllisyyttä.
Tuomas Kosonen (2014) on arvioinut kotihoidon tuen kuntalisävaihtelun perusteella, että 100 euroa pienempi kotihoidon tuki lisäisi äitien työn tarjontaa kolme prosenttia. Sisaruskorotuksen muutoksilla olisi selvästi pienempi vaikutus työnteon kannustimiin ja työllisyyteen kuin varsinaisen kotihoidon tuen muutoksilla, sillä työllistyessään sisaruskorotusta saanut vanhempi maksaisi varhaiskasvatusmaksuja, ei vain yhdestä, vaan vähintään kahdesta uudesta lapsesta.
Vaikka työllisyys hieman lisääntyisi, sisaruskorotuksen poisto ei parantaisi julkistaloutta ainakaan lyhyellä aikavälillä, sillä varhaiskasvatuksen lisääntynyt käyttö lisäisi kustannuksia.
Pidemmän aikavälin vaikutuksia julkistalouteen on hankalampi arvioida. Ne voivat kääntyä positiivisiksi, jos sisaruskorotus kohdistuisi maahanmuuttajataustaisiin ja huono-osaisten perheiden lapsiin, jotka tutkitusti hyötyvät varhaiskasvatuksesta eniten (Ruhm ja Waldfogel 2012). Maahanmuuttajataustaisiin se ei niinkään kohdistuisi, joten positiiviset vaikutukset tulisivat pääosin kantaväestön huono-osaisten perheiden lapsista.
Lähteet:
Kela. Lapsiperhe-etuus tilasto 2018.
Kosonen T. To work or not to work? The effect of childcare subsidies on the labour supply of parents. The B.E. Journal of Economic Analysis & Policy 2014; 14 (3): 817–848.
Miettunen L. Lasten kotihoidon tuen kuntalisät osana suomalaista päivähoitojärjestelmää. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 101, 2008.
OECD. Education at a Glance 2016. Paris: OECD.
Ruhm C, Waldfogel J. Long-term effects of early childhood care and education. Nordic Economic Policy Review 2012; 1 (1): 23–51.
Tervola J. Vanhempi kotona, lapsi päivähoidossa? Tarkastelu lastenhoitovalinnoista maahanmuuttajaperheissä. Teoksessa: Haataja A, Airio I, Saarikallio-Torp M, Valaste M, eds. Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Helsinki: Kela, Teemakirja 15, 2016a.
Tervola J. Kotihoidon tuki vai kotouttaminen? Sosiaalivakuutus 19.5.2016b.