Sosiaalityön opiskelijat pitävät lastensuojelutyötä yhtenä kiinnostavimmista sosiaalityön asiantuntijuuden alueista. Monet yliopisto-opiskelijat ovat hakeutuneet lastensuojelun tehtäviin jo opintojen aikana. ns. sijaispätevyyden turvin. Kiinnostus jatkuu usein myös maisterin tutkielman vaiheessa. Tutkielmissa tutkitaan usein lastensuojelutyöhön liittyviä ilmiöitä, käytäntöjä ja työmenetelmiä.

Mutta miksi into lopahtaa ja uupuminen uhkaa valmistumisen jälkeen, joskus työuran alkumetreillä? Lastensuojelu on eräs vaativimpia ja vastuullisimpia sosiaalityön osa-alueita. Työn vaativuus ei kuitenkaan yksin selitä työntekijöiden vaihtuvuutta ja rekrytointivaikeuksia.

Kun työn kohteena ovat lasten turvallisuutta ja kehitystä uhkaavat monimutkaiset, eettisesti kiperät ja jännitteiset tilanteet, olisi työntekijöille työyhteisöissä tarjolla olevan tuen oltava erityisen vankkaa ja osaavaa. Lastensuojelutyössä eteneminen ja osaaminen eivät saa jäädä yksittäisten työntekijöiden vastuulle.

Osaaminen ja käytännöt eivät kartu sankariyksilöiden toimesta vaan yhteen puhaltavien ja yhdessä oppivien työyhteisöjen ja tiimien yhteistoiminnassa. Osaava ja onnistuva lastensuojelutyö on viime kädessä seurausta organisaatioiden ratkaisuista ja työyhteisöjen toimintatavoista.

Lastensuojelun sosiaalityö tulee tueksi tilanteisiin, joissa muut keinot eivät ole auttaneet. Lasten oikeuksien näkökulmasta on erittän tärkeää, että tätä työtä tehdään hyvissä voimissa, hyvällä osaamisella ja vankalla organisaatioiden tuella. Lastensuojelua rapauttava vaihtuvuus on systeemitasoinen ongelma.

Vahva hypoteesimme on, että osa sijaishuollon tarpeen kasvustakin liittyy siihen, että avohuollon lastensuojelutyötä ei päästä tekemään riittävällä tuella ja riittävin voimavaroin.  Tämä ei poissulje sitä, että perheiden peruspalveluihin panostaminen on lähtökohta. Vaativan lastensuojelutyön tukirakenteiden puutteet heijastuvat sekä lasten elämään että kustannuksiin.

Innovatiivisuuden syvät juuret saavat ravintonsa myötätunnosta ja myötäinnosta

Vaikuttavan lastensuojelutyön tekijöiksi tarvitaan myötätuntoisia ja myötäintoisia sosiaalityöntekijöitä. Työyhteisössä myötätunto voi tarkoittaa valmiutta havaita toisten tunnetiloja suhteessa työhön. Se on myös vakaa innovatiivisuuden synnyttäjä ja se auttaa koko yhteisöä paikantamaan kipupisteitään ja haluaan toimia yhteisön hyväksi.

Myötäintoa puolestaan tarvitaan, kun halutaan pyrkiä parempaan kuin pelkkään pahoinvoinnin poistamiseen. Se voi tarkoittaa koko työyhteisön hyvinvointia ja sen tuloksena syntyviä uusia tapoja toteuttaa jaettuja tavoitteita.

Liian kuormittuneessa työyhteisössä innovatiivisuus ei kukoista. Ilmapiiri on lannistava eikä se motivoi. Kukoistaakseen innovatiivisuus vaatii joutilaisuutta, eli se on myös resurssikysymys. Mutta pelkän empatian varassa ei jaksa kukaan. Ei työntekijä eikä asiakaskaan.

Sosiaalityön koulutusyliopistot ja Valvira ovat pitäneet tärkeänä sanoittaa sosiaalityön koulutuksen tuottamaa osaamista ja asiakasturvallisuuden edellyttämiä ammattitaitovaatimuksia. Allekirjoitamme Sosnetin ja Valviran näkemykset. Samalla ajattelemme, että esimerkiksi Valviran esille tuomaan syvään ja laajaan osaamiseen ei päästä ilman systemaattista työyhteisöjen ja koulutusorganisaatioiden yhteistoimintaa ja koordinoitua tukea.

Sosnetin ja Valviran tekemä työ luo perustan ja motiivin myös lastensuojelun tehtävalueella tarvittavan osaamisen sanoittamiselle. Lastensuojelun osaamistarpeita ja osaamisen tueksi tarvittavia tukirakenteita on työstetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kokoamassa LASTO-työryhmässä. Ryhmä julkaisi loppuraportin 10.12.2020.

Työn kuormittavuus esteenä sosiaalityöntekijöiden osaamisen hyödyntämiselle

Osana työtään työryhmä kartoitti sosiaalityöntekijöiden kokemuksia osaamisestaan ja osaamisen vajeista. Kyselyn mukaan sosiaalityöntekijät kokevat osaamisensa pääosin vahvaksi lastensuojelutyössä. Suuret asiakasmäärät lisäävät kuitenkin sosiaalityöntekijöiden kokemusta kuormittuneisuudesta. Kuormittuneisuudesta johtuen sosiaalityöntekijät eivät voi hyödyntää osaamista, jota heillä on. Kuormittuneisuuteen ei vaikuta työuran pituus, vaan sekä niin sanotut noviisit että seniorit uupuvat suurien asiakasmäärien vuoksi. Pitkä työkokemus ei näyttäisi suojaavan työssä uupumiselta.

THL:n, yliopistojen,  kuntien ja sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaalityön asiantuntijoista koostuva ryhmä esittää lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuuden tueksi uutta tukirakennetta, Urapolkumallia.

Urapolkumallissa sosiaalityön osaaminen ymmärretään yksilöllisen perehtymisen ohella kollektiivisena osaamispääomana, jossa on myös muita elementtejä, kuten ensivaiheen perehdyttäminen, mentoroinnin ja yhteisöllisen oppimisen keinot sekä kertyvän kokemuksen ja asiantuntijuuden arvostuksen näkyminen palkkarakenteessa.

Urapolkumallin ideana on tunnistaa, mistä elementeistä lastensuojelun sosiaalityön erityinen tehtäväkohtainen osaaminen koostuu ja millaista oppimista laajeneva ja syvenevä asiantuntijuus sekä työhyvinvointi edellyttävät.

Urapolkumallissa osaamistarpeita jäsennetään lastensuojelun osaamismaiseman ja osaamiskukan avulla. Mallissa myös esitetään, että lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymistä kuvattaisiin ja tuettaisiin vaiheittaisesti etenevän, yhteisöllisesti tuetun urapolkumallin avulla. Vastaavia sosiaalityön urapolkumalleja on käytössä hyvin tuloksin mm. Iso-Britanniassa ja Australiassa.

Työryhmän toiveena on, että ehdotus saisi aikaan laajan keskustelun lastensuojelun osaamisesta, osaamisen tukirakenteista ja työloista laajemminkin. Lastensuojelun sosiaalityön osaaminen voidaan saada kukkimaan!

Lue lisää:

Laura Yliruka, Päivi Petrelius, Sirkka Alho, Anne-Mari Jaakola, Harry Lunabba, Silja Remes, Saara Keränen, Sanna Teiro & Anne-Marie Terämä (2020) Osaaminen lastensuojelunsosiaalityössä – esitys asiantuntijuutta tukevasta urapolkumallista. THL. Työpaperi 36/2020.

Spännäri, J., Juntunen, E. & Ståhle P. (2017) Innovatiivisuuden syvät juuret – myötätunto, myötäinto ja spiritualiteetti. Teoksessa A. B., Pessi, F. Martela & Pakkanen, M. (toim.) Myötätunnon mullistava voima. Juva: Bookwell, 246–262.

Sosiaalityöntekijän ammattitaidon arviointi asiakasturvallisuuden näkökulmasta (2019) Sosnet.fi

Skills for Care ASYE longitudinal study Report one – Social worker and supervisor surveys Autumn (2015)

Kommentit

Tarya Korhonen

13.01.2021 19:20

Miten lastensuojelutyö voi olla vain joillekkin palkitsevaa, kun se samalla repii perheitä rikki ja syöksee lapsia tuhoon ja syrjäytymiseen. Käsittääkseni vain harva huostaanotto on oikein tehty oikeassa tilanteessa, muuten on tehty todella rajuja ylilyöntejä syrjäyttämällä äitejä antamalla lapsia alkoholisoituneille iseille jotka kaiken lisäksi ovat väkivaltaisia. Sen lisäksi laitoksissa käytetään vääriä rankaisukeinoja, sijaishuolloissa lapsia kohdellaan väkivaltaisesti ja hyväksikäyttäen?
Suomessa puuttuu ainakin valvonta.
Väärin perustein tehdyt huostaanotot pitää oikaista, ennenkaikkea tutkia kunnolla ennen näitä väkeviä toimenpiteitä!
Muistaa aina, että jokainen perhe elää omanlaista elämää – siihen ei voi sotkea viranomaisen oman elämän taustoja.
Kateudesta ja katkeruusdesta tehdyt lasu-ilmoitukset täytyy saada loppumaan.
Rahan ja työn ja kunnan saamisen vuoksi tehty huostaanotto on usein laittomasti tehty sijoitus,

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *