Viime kuukausina Suomessa on jälleen jouduttu pysähtymään useamman traagisen perhe- ja parisuhdesurman tapahtumaketjun äärelle. Olisiko kuolemaan johtanut väkivalta voinut olla estettävissä? Tai viranomaisten välinen yhteistyö toimia paremmin?
Väkivallan taustalla voi vaikuttaa monia tekijöitä, joita on tutkittu myös ennalta estämisen näkökulmasta. Keskeistä on, että viranomaiset ovat saaneet koulutusta väkivaltailmiöistä ja niiden riskitekijöistä, tuntevat toistensa toimintaa ja osaavat puuttua epäiltyyn tai ilmi tulleeseen väkivaltaan ajoissa.
Suomessa järjestelmällinen riskiarviointi tai turvallisuusjohtaminen eri viranomaisten yhteen sovitetuin toimenpitein ei kuitenkaan aina toteudu. Esimerkiksi IMPRODOVA-hankkeessa tehdyssä tutkimuksessa nousi ammattilaisten haastatteluissa systemaattisesti esiin koettu koulutuksen ja sopivien työvälineiden puute.
Lähisuhdeväkivallan vastainen työ on joka tapauksessa monialaista ja edellyttää siksi kunnilta koordinaatiota. Kuntien tulee huolehtia eri ammattilaisten riittävästä koulutuksesta, työn resursoinnista ja väkivaltaa kokeneiden, sille altistuneiden ja väkivallan tekijöiden riittävistä palveluista. Jotta ammattilaiset voivat kentällä toimia mahdollisimman hyvin, he tarvitsevat työnsä tueksi rakenteita.
Rakenteiden perustaminen on hidasta suosituksista huolimatta
STM ja Kuntaliitto suosittelivat jo 13 vuotta sitten, että lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatio ja suunnitelmat sisällytetään osaksi kuntien hyvinvointi-, terveys- ja turvallisuussuunnittelua.
Lisäksi suosituksen mukaan jokaiseen kuntaan tai yhteistoiminta-alueelle tulisi asettaa poikkihallinnollinen lähisuhde- ja perheväkivallan vastaisen työn koordinaatioryhmä, jonka tehtävänä on vastata väkivallan ehkäisyn suunnittelusta, koordinoinnista ja seurannasta.
Kaksi vuotta sitten THL selvitti, miten suositukset on pantu toimeen. Selvityksestä ilmeni, että suosituksen mukaiset rakenteet puuttuvat vielä usealta alueelta: Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatio- tai yhteistyöryhmä puuttui vuoden 2019 alussa noin puolesta kyselyyn vastanneista kunnista tai kuntayhtymistä. Kyselyyn vastasi 110 kuntaa.
Erillinen lähisuhdeväkivallan koordinaatio- tai yhteistyöryhmä oli vain 22 prosentissa vastanneista ja 23 prosentissa ryhmä toimi jonkun toisen työryhmän sisällä, kuten osana hyvinvoinnin edistämisen työryhmää tai osana ehkäisevää päihde- ja mielenterveystyöryhmää. Osassa koordinaatiota hoiti alueen moniammatillinen riskinarvointi (MARAK)-työryhmä.
Toimivat rakenteet vahvistavat myös palveluita
Alueilla, joissa yhteistyörakenteita on luotu, on myös muita alueita useammin suunniteltu asiakkaalle palvelupolkuja lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi sekä asetettu seurattavia tavoitteita lähisuhdeväkivallan ehkäisylle.
Selvityksen mukaan kirjatut palvelupolut löytyivät 41 prosentissa kunnista, joissa oli asetettu lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatioryhmä ja vain 7 prosentissa kunnista, joissa sitä ei ollut.
Vastaavasti MARAK-toimintamalli oli käytössä 54 prosentissa kunnista, joissa toimii monialainen lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmä ja vain 27 prosentissa kunnista, joissa monialaista työryhmää ei ollut.
Paraikaa käynnissä olevassa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa kehitetään myös moniammatillista tiimityötä ja asiakas- ja palveluohjausta. Väkivallan ehkäisyn osalta tämä tarkoittaa peruspalvelujen toimintamallien vahvistamista väkivaltailmiön tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa mahdollisimman varhain. Hankkeessa on tarkoitus levittää toimivia käytäntöjä ympäri maata ja varmistaa samalla erityisen haastavissa tilanteissa keskitetty konsultaatio.
Mallia ehkäisevästä päihdetyöstä
Viisi vuotta sitten säädettiin kuntia velvoittava laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä. Vuosi lain voimaantulon jälkeen vain 36 prosentissa kunnista oli laissa ja suosituksissa määritellyt vahvat ehkäisevän päihdetyön rakenteet. Lain toimeenpanon tueksi laadittiin myös ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma, jota on kansallisesti ja alueellisesti tuettu sekä ohjelman ja lain toimeenpanoa seurattu.
Muutamassa vuodessa tilanne kunnissa on kohentunut niin, että nyt jo 69 prosentista kuntia löytyy lain ja suositusten mukaiset vahvat ehkäisevän päihdetyön rakenteet.
Väkivallan vastaista työtä ohjaavat ja kirittävät merkittävästi myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joihin Suomi on sitoutunut. Niiden ansiosta on syntynyt jopa uusia palveluita, kuten vaikkapa seksuaaliväkivallan uhreille kehitetyt Seri-tukikeskukset. Silti kansallisista väkivallan ehkäisytyön rakenteista on toistaiseksi olemassa vain suosituksia.
Kun perhesurmien taustoja selvitettiin sisäministeriössä, havaittiin, että viranomaisten moniammatillinen yhteistoiminta väkivaltaa vastaan tarvitsee tuekseen selkeämpiä normeja. Myös STM:n tilaama selvitys kahden vuoden takaa ehdotti lakia lähisuhdeväkivallan ehkäisytyön rakenteista.
Nämä tarvittavat lait ovat rakenteiden ja viranomaisten yhteistoiminnan osalta vielä säätämättä.
Lue lisää:
STM suositus 2008: Tunnista, turvaa ja toimi. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suositukset. STM julkaisu 2008:9.
STM selvitys 2020: Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen ja ehkäisyn prosessit: Lähisuhdeväkivaltatyön hyvät käytännöt rakenteisiin. STM selvitys 2019:55.
SM selvitys 2012: Selvitys perhe- ja lapsensurmien taustoista vuosilta 2003-2012, SM julkaisu 35:2012.