Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus, on entinen UNICEF:in pääjohtaja James Grant todennut viisaasti.
Vuonna 1989 solmittu YK:n kansainvälinen sopimus lapsen oikeuksista on ollut voimassa tänä vuonna jo 30 vuotta, mutta miten on käynyt lapsen oikeuksien toteutumisen juhlavuoden Suomessa?
Hyviä käytäntöjä ja myönteistä kehitystä
Suomi on maailman turvallisimpia maita synnyttää ja kasvattaa lapsi.
Eri säädökset velvoittavat yhteiskunnan huolehtimaan siitä, että jokaisella lapsella on turvallinen kasvuympäristö ja lapsen vanhemmat saavat tarvitsemaansa tukea kasvatustehtävässään esimerkiksi neuvolapalveluiden ja varhaiskasvatuksen kautta.
Perusterveydenhuollon palvelut ja perusopetus ovat maksuttomia alaikäisille.
Palveluja ja lainsäädäntöä on kehitetty ja uudistettu vuosien myötä, esimerkiksi lapsen kurittaminen on ollut Suomessa lailla kiellettyä jo vuodesta 1983 lähtien. Lapsenhuoltolain uudistettu versio 190/2019 astuu voimaan 1.12.2019 aivan kuin merkkivuoden kunniaksi.
Lapsen ja nuoren kasvua suojaavia ja turvallisuutta edistäviä tekijöitä ovat tutkimusten mukaan esimerkiksi turvalliset, hyvinvoivat ja pysyvät aikuiset, vanhempien/huoltajien toimiva parisuhde ja lämmin huolehtiva kasvatuskulttuuri. Näiden tekijöiden vahvistamista peräänkuulutetaan myös Lapsistrategiaa valmistelleen työryhmän raportin (2019) visiossa ja tavoitteissa.
Lasten ja nuorten turvallisuudessa edelleen parannettavaa
Vaikka kasvatuskäytännöt ja vanhempien asenteet Suomessa ovat muuttuneet vuosikymmenten kuluessa rankaisukeskeisyydestä kannustavan kasvatuksen suuntaan, edelleen on paljon tehtävää siinä, että jokainen lapsi saisi kokea turvallisen ja väkivallattoman lapsuuden.
Laajan suomalais-ruotsalaisen tutkimusaineiston perusteella ilmeni, että sekä äideistä että isistä kuusi prosenttia oli syyllistynyt vakaviin väkivaltaisiin tekoihin 0−12-vuotiasta lastaan kohtaan vähintään kerran tutkimusta edeltävien 12 kuukauden aikana: lyönyt tai läimäyttänyt, potkinut, heittänyt esineellä tai yrittänyt lyödä lasta esineellä tai ravistellut pientä lastaan.
Vuosina 2000–2017 henkirikoksien uhrina kuoli Suomessa yhteensä 103 alle 18-vuotiasta, joista puolet oli alle kouluikäisiä lapsia.
Lapsuudessa koetulla henkisellä ja fyysisellä väkivallalla sekä lapsen tarpeiden ja hoidon laiminlyönnillä on todettu olevan vahva yhteys riskikäyttäytymiseen, terveydentilaan ja pitkäaikaissairauksiin aikuisuudessa.
Pieni vauva pystyy sopeutumaan erityyppisiin hoivakokemuksiin, mutta vaikeat traumakokemukset, kuten väkivalta ja hoidon laiminlyönnistä johtuva pitkäkestoinen stressi, ovat vahingollisia lapsen kehittyvälle keskushermostolle.
Varhaislapsuudessa koetut traumat voivat heijastua myöhemmin muun muassa itseluottamuksen puutteina, huonommuuden kokemuksina ja vaikeuksina muodostaa pysyviä luottamuksellisia ihmissuhteita (nk. kiintymyssuhdehäiriö).
Tuore syksyllä julkaistu teos ”Minä jaksan tämän päivän. Tarinoita lastensuojelusta” (LSKL 2019) pysäytti varmasti monen asiantuntijankin pohtimaan karuakin karumpaa todellisuutta joidenkin lasten ja nuorten elämässä.
Kahdeksanvuotiaana lastenkotiin muuttanut ja nyt 21-vuotias lukion ilmaisutaitolinjaa käyvä nuori nainen kirjoittaa julkaisussa riipaisevalla tavalla nimimerkillä Pikkumyy:
”Sinä väännät hanan auki, kylmälle, täysille. Pakotat minut alle, kylmyyteen, sinun julmuuteesi. Vaatteet päällä. Kylmä vesi sattuu, enemmän kuin lyöntisi. Mutta rakastan sinua äiti. Annan sinun tehdä niin, luotan siihen, että tiedät, mikä minulle on oikein. Luotan sinuun, uskon sinuun. Rakastan sinua äiti.”
Kohti konkretiaa ja lapsen etua – yhdessä
Lapsille, nuorille ja perheille suunnattujen palvelujen tulee olla helposti saatavilla heidän omassa ympäristössään.
Lapsen oikeuksien juhlavuoden ja lapsistrategiaa valmistelevassa Suomessa on löydyttävä hyvän tahdon lisäksi konkreettisia tekoja ja riittävästi resursointia ennaltaehkäisyyn: lapsivaikutusten arviointiin, monialaiseen aitoon yhdessä tekemiseen ja neuvolan sekä kouluterveydenhuollon huolellisesti toteutettuihin määräaikaisiin terveystarkastuksiin ja näyttöön perustuviin toimintamalleihin ja -menetelmiin.
Näitä ovat esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen haastattelu, perheen voimavarojen vahvistaminen, kotikäynnit ja Ihmeelliset vuodet sekä Voimaperheet -toimintamallit. Myös kotipalvelun ja mielenterveyspalvelujen tulee olla hyödynnettävissä oikea-aikaisesti ja viiveettä.
Tällainen toimintatapa edistää koko perheen mielenterveyttä, tukee selviytymisen taitoja ja vähentää tutkitusti lapseen ja nuoreen kohdistuvan väkivallan ja laiminlyönnin riskiä.
Lapsilla ei ole aikaa odottaa seuraavia juhlavuosia, vaan heidän aikansa on tässä ja nyt, ja meidän velvollisuutemme on kantaa vastuumme. Ei sitku tai mutku, vaan välittömästi!
***
Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025 julkaistaan ti 26.11. klo 9.30−17.15 pidettävän Supporting Non-Violent and Participatory Childhoods -seminaarin yhteydessä Helsingissä. Toimenpidesuunnitelma on tehty laajassa poikkihallinnollisessa yhteistyössä osana THL:n koordinoimaa Lasten ja nuorten turvallisuusohjelmaa.
Lue lisää:
UN Convention on the Rights of the Child 1989 (Lapsiasia 2019)
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta 190/2019 (Finlex)
Ellonen N, Lucas S, Tindberg Y, Janson S. 2017. Parents’ self-reported use of corporal punishment and other humiliating upbringing practices in Finland and Sweden – a comparative study. Child abuse rev. 26: 289−304.
Supporting Non-Violent and Participatory Childhoods -seminaari (THL)
Lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjelma (THL 2019)