Lapset ja nuoret väkivallan kohteena ja tekijöinä – kuka tunnistaa, puuttuu ja auttaa?

Tuskin kukaan on voinut välttyä lukemasta julkisuudessa menneen talven aikana esillä olleista väkivallan teoista, joissa sekä tekijät että monesti myös uhri ovat olleet alaikäisiä. Olisivatko tapaukset olleet estettävissä – millä keinoilla ja keiden toimesta?

Ongelmiin herätään usein vasta sitten, kun jotain julmaa tai peruuttamatonta tapahtuu. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimisen tulee olla jatkuvaa, silloinkin kun kaikki näyttäisi olevan hyvin.

Kun nuori joutuu tekemisiin poliisin kanssa, käy usein ilmi, että taustalla on lapsuuden pitkittyneitä ongelmia, kuten päihde- ja mielenterveysongelmia perheessä sekä niiden myötä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa.

Ongelmiin puuttuminen ja asioihin tarttuminen edellyttää toimijoiden yhteistyötä ja parempaa koordinointia.

Suuri huoli tällä hetkellä on koulupudokkaista ja heistä, jotka koulu on ”kadottanut” korona-ajan etäopiskelun aikana. Viranomaisten ja järjestöjen on varauduttava merkittävään määrään lapsia, nuoria ja perheitä koskevaan ja koko yhteiskuntaa koettelevaan ”koronavelkaan”. Sen maksamisessa joudutaan turvautumaan kalliiksi käyviin korjaaviin toimiin, jos ennaltaehkäisy rapautuu.

Mikä ohjaa toimintaamme?

Meillä Suomessa on monia hyviä ohjelmia, hankkeita ja toimintamuotoja, joiden tavoitteena on puuttua kiusaamiseen ja väkivaltaan. Se on hienoa!

Yhteiskunnan rakenteiden pitää jo säädösten ja velvoittavien sopimusten, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, perusteella tukea kaikkien tasa-arvoista kohtelua ja yhdenvertaisuutta.

Käytännössä meidän on omien asenteidemme ja niiden pohjalta ohjautuvan toimintamme kautta osoitettava, että lapset ja nuoret ovat tärkeitä. On kuultava ja kuunneltava, mitä heillä on sanottavaa ja otettava se kuntien sekä alueiden päätöksissä huomioon.

Suunnitelmallinen tavoitteellinen työ – yhdessä

Kaikkinaiseen väkivaltaan varhain puuttumisen rakenteita ovat luoneet eri ministeriöt laajan ohjausryhmän kanssa Väkivallaton lapsuus 2020–2025 -toimenpidesuunnitelmassa. Työ esimerkiksi THL:n Barnahus-hankkeessa ja Ankkurityötä tekevissä poliisin koordinoimissa ryhmissä linkittyy tiiviisti toimenpidesuunnitelmaan.

Tavoitteena on ehkäistä 0–17 vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä seksuaaliväkivaltaa monialaisesti eri kasvu- ja toimintaympäristöissä.

Tuoreeseen lapsistrategiaan sisältyy osuus väkivallan ehkäisystä ja opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut Toimenpideohjelman kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjassa 2021 on kannanotto lasten ja nuorten välisen väkivallan tunnistamisesta ja torjumisesta.

Nyt on siis olemassa yhteinen tahto ja monet linjaukset asian tärkeydestä!

Tarvitaan tiivistä käytännön työtä hyvien strategioiden ja suunnitelmien toteuttamiseen, muuten ne jäävät vain kirjaimen tasolle ja tyhjiksi lupauksiksi.

Mitä jäljelle jää ja kuka auttaa?

Meistä kaikista riippuu, toteutuuko jokaisen lapsen ja nuoren oikeus väkivallattomaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Alaikäisten tekemä ja kohtaama väkivalta ovat hätähuutoja, jotka meidän on kuultava ja niiden perusteella myös tarkistettava omia arvojamme, asenteitamme ja tekojamme.

Meillä on vastuu siitä, että olemassa olevia mahdollisuuksia sekä toimintakäytäntöjä hyödynnetään ja kehitetään.

Lopulta kaikista tärkeintä on, mitä henkilökohtaisella tasolla teemme niissä arjen tilanteissa, joissa on mahdollisuus vaikuttaa asioiden suotuisaan kehitykseen. Näetkö, kuuletko ja toimitko vai jäätkö odottamaan, että joku muu tekee? Lapsen etu ja turvallisuus edellyttävät meiltä tekoja nyt, ei sitku, jolloin se voi olla jo liian myöhäistä.

Pidetään yhdessä huolta toisistamme!

Kirjoitus on osa Väkivallaton lapsuus -blogisarjaa.

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmassa vuosille 2020–2025 on asetettu 93 kansallista toimenpidettä 0–17-vuotiaisiin kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan sekä seksuaaliväkivallan ehkäisystä. Laaja tutkimusnäyttöön perustuva käsikirja korostaa lapsen oikeuksia, osallisuutta, väkivallalta suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä sekä sen seurauksia, monialaista yhteistyötä ja väkivallan kohteeksi jo joutuneiden uhrien auttamista sekä tukea. Sisällössä otetaan huomioon myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret sekä joitakin ajankohtaisia erityiskysymyksiä.

OmaKamu ry on yhdessä useiden muiden järjestöjen ja toimijoiden kanssa mukana tukemassa Väkivallaton lapsuus 2020–2025 -toimenpidesuunnitelmaan lukuun 7 asetetun toimenpiteen toimeenpanoa: Tehdään selvitys lapsille ja nuorille vapaaehtoista kaveri-/tukihenkilötoimintaa järjestävien toimijoiden turvallisuuteen liittyvistä käytännöistä.
OmaKamu ry:n sivut

Lue lisää:

Ankkuritoiminnan verkkosivut
SM, poliisi, STM, OKM, THL

Barnahus-hanke
THL 2021

Kansallinen lapsistrategia : Komiteamietintö
VN 2021

Lasten ja nuorten väliseen väkivaltaan voidaan puuttua tehokkaasti
Yliruka ym. THL blogi 6.4.2021

Toimenpideohjelma kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa
OKM 2021

Väkivallaton lapsuus 2020–2025 – toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä
Korpilahti ym., STM 2019