Väkivallan kokeminen perheessä ei ole lasten ja nuorten joukossa erityisen epätavallinen kokemus. Kouluterveyskyselyn mukaan 4.- ja 5.-luokkalaisista pojista 17,5 % on kuluneen vuoden aikana kokenut vanhemman taholta fyysistä väkivaltaa ja 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä 42,4 % raportoi henkisestä väkivallasta.
Erilaisten ilmiöiden äärellä työskenteleminen on yleensä ammattilaisille sitä helpompaa, mitä yleisempiä ne ovat. Tämä ei kuitenkaan päde väkivaltaan. Monet lasten ja perheiden kanssa työskentelevät kohtaavat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa harvoin, koska suuri osa siitä jää tunnistamatta.
Erityisesti henkisen väkivallan tunnistaminen on vaikeaa
Järjestimme valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä henkistä väkivaltaa käsittelevän alaseminaarin lastensuojelun ammattilaisille ja kysyimme, mikä väkivaltaan puuttumisessa on haasteellisinta. Yli puolet seminaariin osallistuneista ammattilaisista nimesi haastavimmaksi asiaksi tunnistamisen. Etenkään henkistä väkivaltaa ei osata tunnistaa tai sitä ei tunnusteta väkivallaksi. Myös lapsen itsensä voi olla vaikeaa tunnistaa kohdanneensa ja tekijän hankala myöntää käyttäneensä väkivaltaa – varsinkin, jos kyse on henkisestä väkivallasta.
Lisäksi puuttumista haastoi ammattilaisten mielestä henkisen väkivallan määritelmän epäselvyys. Joskus on vaikea tietää mikä on henkistä väkivaltaa – sitä normalisoidaan sekä vähätellään. Henkisen väkivallan näkyväksi tekeminen on vaikeaa.
Väkivalta on paljastuessaankin usein haastavaa sekä yksittäisille ammattilaisille että palvelujärjestelmälle. Emme pysty riittävän hyvin auttamaan väkivaltaa kokevia lapsia ja ammattilaiset ovat pulassa sen kanssa, miten saada väkivalta loppumaan ja lapselle apua. Tämä on merkittävä puute lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä ehkäisevän mielenterveystyön näkökulmasta. Lapsen kokema väkivalta lähisuhteessa on aina riskitekijä lapsen hyvälle kasvulle ja kehitykselle.
Väkivaltaa kohdanneen lapsen oikeutta saada apua tulee vahvistaa
Ruotsissa lapsen oikeus informaatioon, neuvontaan ja tukeen on säädetty vahvasti lakiin. Lapsella on lakisääteinen (HSL 2021) oikeus tiedon ja tuen erityiseen arviointiin muun muassa silloin, kun vanhempi on altistanut lapsen tai tämän läheisen väkivallalle.
Suomessa tällaisia takeita ei ole. Tällä hetkellä lainsäädäntö voi olla jopa esteenä lapsen kanssa työskentelylle. Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut perustuvat vapaaehtoisuuteen ja esimerkiksi tilanteessa, jossa ei-väkivaltainen huoltaja etsii ja löytää apua lapselle väkivaltakokemuksen käsittelyyn, voi väkivaltaa käyttänyt huoltaja kieltää lapsen kanssa työskentelyn. Väkivaltatilanteiden jälkeiseen lapsen kanssa työskentelyyn pitää saada selkeämpi lainsäädännöllinen tuki.
Lapsella on oikeus luottaa, että ammattilainen osaa puuttua väkivaltaan
Lapset kertovat väkivallasta aikuiselle, koska toivovat muutosta. Ruotsissa tehdyssä lasten väkivaltakokemuksia kartoittavassa selvityksessä tuli esille, että lapsia ei aina uskottu, kun he kertoivat fyysisestä väkivallasta aikuiselle. Näin koki jopa 44 prosenttia lapsista. Lähes kolmannes kertoi joutuneensa uudelleen väkivallan kohteeksi kertomisen jälkeen.
Lapsiuhritutkimuksen mukaan suurin syy sille, että lapset ja nuoret eivät kertoneet kokemastaan väkivallasta, johtui siitä, että he eivät pitäneet sitä vakavana. Väkivalta on perheessä usein varjeltu salaisuus. Sen tullessa ilmi jokaiselle ammattilaiselle ja koko palvelujärjestelmällemme pitää olla selvää, mitkä ovat askeleet lapsen auttamiseksi.
Keiden ammattilaisten tulee ottaa lapsen ja nuorten kokema väkivalta aktiivisesti puheeksi ja missä tilanteissa? Mielestämme viimeistään lastensuojelussa asioivan lapsen kanssa turvallisuuden arvioinnin tulee olla systemaattista. Jos kaikista lapsista jotkut ovat erityisen huomion tarpeessa, heitä ovat vanhempien ero- ja huoltoriitatilanteissa elävät.
Väkivalta on kuin piilotettu salamatkustaja, joka ei oma-aloitteisesti tule esiin eikä lapsi pääse siitä omin keinoin eroon. Mikäli väkivaltaa ei huomioida, se istuu kohtaamisissa ammattilaiselle näkymättömänä ja tumman varjon kaltaisena osallistujana taustalla. Aina lapsikaan ei tunnista kokemaansa väkivaltaa, jollei häneltä sitä kysytä ja avata arjen turvallisuuskokemuksia. Tumma varjo jää lapsen tai nuoren epämääräiseksi pahaksi oloksi – ja myös apu kohdentuu mahdollisesti väärin.
Lue lisää:
Henkinen väkivalta ja kannustava vuorovaikutus -esitys valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä
Henkiseen väkivaltaan puuttuminen. Valtakunnallisten lastensuojelupäivien osallistujien vastauksia.
Hälso- och sjukvårdslagen (2021:648)
Kouluterveyskyselyn tulokset (THL)
Lapsiuhritutkimus: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022. Sosiaali- ja terveysministeriö
Lapset kokevat Suomessa enemmän henkistä väkivaltaa kuin Ruotsissa (THL-blogi)
Nationell kartläggning – Våld mot barn 2022. Stiftelsen Allmänna Barnhuset.