YLE:n A-teema puhui eilen tärkeästä aiheesta: lihavuudesta ja sen hoidosta. Keskustelussa kuultiin maan parhaita lihavuuden ja lihavuuden hoidon asiantuntijoita, personal trainereita ja omakohtaisia kokemuksia paino-ongelmista. Valitettavasti kuultiin myös huonosta kohtelusta, nimittelystä ja muusta kiusaamisesta.

Myös terveydenhuollon ammattilaisten asenne ja ajattelemattomat kommentit olivat jättäneet kipeitä muistoja.

Laihduttaminen ja pysyvä painonpudotus on vaikeaa; siinä ei ole kyse itsekurin puutteesta. Moni lihoo ”yllättäen”, eikä osaa tarttua asiaan heti. Ylen verkkosivuston Vaakakapinan slogan ”Lopeta laihdutus, aloita elämä” antaa ymmärtää, että vaaka pitäisi heittää romukoppaan. Mutta jos ei seuraa painoaan, niin lisäkilot voivat kertyä huomaamatta, etenkin keski-iässä.

Mikä olisi sopiva tasapaino laihduttamisen, painon seuraamisen ja ”elämän aloittamisen” välillä? Kenen puoleen kääntyä, kun haluaa tarttua tilaisuuteen hallita omaa painoaan? Löytyykö työterveyshuollosta aikaa ja moniammatillista ohjausta elintapojen muuttamiseen? Antaako netti vertaistukea ja apua? Entä jos lihominen johtuu sairaudesta tai lääkityksestä, kenen puoleen silloin pitäisi kääntyä?

Ylipainoisen ihmisen arvostava kohtaaminen terveydenhuollossa, aito kuunteleminen ja motivoiva keskustelu voivat auttaa potilasta miettimään elämäntilannettaan, tapojaan, toiveitaan ja mahdollisuuksiaan, kuten A-teemassa kuultiin.

Käytännön kliinistä työtä tekevät lääkärit korostivat keskustelussa yksilöllistä, ihmisen kokonaisuutena huomioivaa hoitoa ja elintapaohjauksen menetelmien, mm. motivoivan haastattelun osaavaa käyttöä. Jos hoito auttaa yhtä, ei se välttämättä auta toista potilasta. Tulisi siis löytää kustannustehokkaita, yksilöllisiä hoitokeinoja ja kattavia palveluja elintapamuutosten tueksi sitä tarvitseville.

Lihavuuden hoidon tarve on suuri, eivätkä terveydenhuollon nykyiset resurssit riitä vastaamaan hoidon tarpeeseen.

Nyt on palveluiden kehittämisen paikka

Erilaiset organisaatiot ovat kokeilleen lihavuuden hoitoon monia erilaisia ryhmähoitomalleja. Kursseja on valitettavasti jouduttu monin paikoin myös lopettamaan, kun tarjonta ei ehkä ole vastannut kysyntää, eivätkä asiakkaat ole kokeneet niiden sopivan itselleen.

Myös rahapula on lopettanut kursseja. Suomessa on esimerkiksi poistettu KELA:n korvaus aikuisille suunnatuilta painonhallintakursseilta, jotka moniammatillinen työryhmä oli suunnitellut yksilölliseen kuntoutukseen ja ohjeistanut elintapamuutoksen alkuun kuntoutuslaitoksen kursseilla.

Vuoden aikana kolme kertaa kokoontuneiden kuntoutuskurssien vahvuus oli vertaistuki sekä asiantuntijoiden vetämät ryhmäkeskustelut. Ihmisillä on yllättävän paljon paikkansapitämätöntä tietoa laihtumisesta ja taipumus syyttää itseään epäonnistumisesta. Vääriä tietoja on vaikea korjata vastaanotolla, mutta se voi onnistua pidemmän hoitojakson aikana.

Ennaltaehkäisevä kuntoutus on tärkeää ja sitä tulee vahvistaa. Samalla päästäisiin eroon A-teemassa kuvatusta vuosia jatkuneesta elämänhallinnan katoamiskierteestä.

Tavoitteellista ja ihmisiä arvostavaa ryhmätoimintaa on julkisella puolella vähän, vaikka sen tiedetään olevan vaikuttavaa ja kustannustehokasta, kun se on tehty vastaamaan asiakkaiden tarpeeseen. Resurssipulaan on kehitetty verkkovalmennusta, kuten Painonhallintatalo.fi

Tässä on kansallisesti merkittävä miettimisen ja kehittämisen paikka.

Painopiste lihavuuden ehkäisyyn

Koska lihavuuden hoito on vaikeaa, painopistettä tulisi siirtää lihavuuden ehkäisyyn Duodecimin ja Suomen Akatemian konsensuslausuman ”Painopiste preventioon” mukaisesti.

Kansallisen lihavuusohjelman ”Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta” kärkiteemana on lihavuuden, erityisesti lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisy. Ohjelma haastaa yhteiskunnan eri tahot tehostamaan terveystiedon opetusta, elintapaohjausta ja kehittämään elinympäristöä niin, että terveellisiä elintapoja suosivat valinnat ovat mahdollisimman helppoja ja luontevia tehdä.

Terveydenhuollolla, neuvoloilla, koulu- ja opiskeluterveydenhuollolla on tärkeä rooli terveyden edistämisessä, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan laajaa, monialaista yhteistyötä ja ”terveys kaikissa politiikoissa” -ajattelua.

Lihomisen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun parantaa kansalaisten ja koko väestön terveyttä. Sen lisäksi sillä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa väestön terveyteen ja hyvinvointiin joko suoraan tai välillisesti. Hinta- ja veropolitiikalla ja esimerkiksi terveellisten tuotteiden markkinoinnilla voidaan vaikuttaa elintarvikkeiden kysyntään, kulutukseen ja tuotekehitykseen.

Yhdyskuntasuunnittelulla, kuten kevyen liikenteen verkostolla, houkuttelevilla lähiliikuntapaikoilla, kauppojen ja muiden palvelujen sijoittelulla voidaan lisätä liikunnan harrastamista ja arkiliikuntaa.

Parantamalla päiväkotien ja koulujen ruoan laatua ja kehittämällä niiden toimintakulttuuria liikkuvammaksi, tuetaan terveellisten elintapojen oppimista sekä lisätään lasten ja nuorten terveyden tasa-arvoa.

Hyviä esimerkkejä monitoimijaisesta yhteistyöstä on useita. Esimerkiksi Seinäjoella koko kaupunki on sitoutunut lasten lihavuuden ehkäisyyn hyvin tuloksin.

Lue lisää:

Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta. Kansallinen lihavuusohjelma 2012–2018.

Päivi Mäki ja Tiina Laatikainen, Kuinka Seinäjoki onnistui vähentämään lastensa ylipainoa. THL blogi 7.2.2017

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *