“Ensimmäinen pitkäaikainen sosiaalityöntekijäni oli sydämellinen ja luotettava. En ollut hänelle vain yksi asiakkaista vaan lapsi, jota hän tahtoi auttaa, ja jonka elämässä hän tahtoi olla mukana. Hänen siirryttyä vuosia myöhemmin toisiin tehtäviin, hän tuli vielä sen jälkeenkin tapaamaan minua sijaiskotiini. Hän siis osoitti todella välittävänsä minusta ja elämästäni. Sitten kuvioon astui uusi sosiaalityöntekijä, joka vastaa edelleenkin asioistani. Koen kuitenkin, ettei hän ole kohdannut minua täysin samalla tavalla kuin aikaisempi. Minut on pikemminkin kohdattu vain yhtenä monista lastensuojelun asiakkaista. …
…Mielestäni tärkeintä, jotta nuoren kanssa kohtaaminen onnistuu, on keskittyä täysin nuoreen. On tärkeää olla aidosti kiinnostunut nuoresta ja tämän elämästä. Sosiaalityöntekijän täytyy osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, jotta nuoren ja sosiaalityöntekijän välille voisi syntyä luottamus.”
Kirje 88 on lastensuojelun sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten 101 kirjettä -julkaisusta, jossa nuoret kertovat mitä odotuksia heillä on heidän asioitaan hoitaville aikuisille. Kirjeistä ilmenee, että nuoret kaipaavat pysyviä, turvallisia ja luottamuksellisia suhteita sekä todellisia mahdollisuuksia kohtaamisiin – liukuhihnatyöskentelyn sijaan.
Tiedämme asiakasmitoitukseen liittyvän rakenteellisen ongelman, mutta nuoret korostavat jokaisen kohtaamisen merkityksen tärkeyttä ja ainutkertaisuutta. Nuoret ovat kuvailleet hyvinkin pieniä ja ohikiitäviä hetkiä, jotka ovat tuoneet heille toivoa muutoksen mahdollisuuksista.
Tämä blogikirjoitus on yhteisen ajattelun tulos. Auta Lasta ry:n Veturointi-toiminnan, Osallisuuden Aika ry:n ja Pesäpuu ry:n ylläpitämän Nuorten Turvasataman toiminnassa mukana olevat nuoret ovat tehneet tähän blogikirjoitukseen liittyvän bingon ja meemin.
Lisätietoa Nuorten Turvasatamasta
Nuoret voivat käyttää bingoa arvostavan kohtaamisen arvioinnin välineenä. Aikuisena voit hyödyntää bingoa tapaamiseen valmistautuessa. Kiireenkin keskellä tämä tuo mahdollisuuden orientoitua sen tärkeimmän eli nuoren kohtaamisen äärelle.
Kohtaamisen tähtihetki
Meillä kaikilla on kokemuksia hyvistä dialogeista. Mieti hetki onnistunutta kohtaamisen tähtihetkeä lapsen tai nuoren kanssa. Tai saatat muistaa oman lapsuuden tai nuoruuden kokemuksen, jossa aikuinen huomioi ja kuuli tarpeesi erityisen hyvin.
Mikä tästä hetkestä teki tähtihetken sinulle? Mitä koit? Millainen aikatila se oli? Millainen tunnelma siinä oli? Tulitko kuulluksi? Millaisia tunteita tilanteeseen liittyi? Mitä taitoja ja asennoitumisen tapaa voisit siirtää tästä kokemuksesta nuorten kohtaamistilanteisiin?
Nuoren perustarve on tulla näkyväksi kokonaisena
Monien lasten ja nuorten palveluiden/organisaatioiden arvoissa ja palvelulupauksissa korostuvat asiakaslähtöisyys, osallisuus ja läpinäkyvyys. Miksi nuoret kokevat, että he eivät tule aidosti kuulluksi ja kohdatuiksi ammattilaisten kanssa? Miksi dialogisen suhteen rakentaminen ei aina onnistu?
Onko kyse tiedon, taidon vai asenteen puutteesta? Miksi vuorovaikutus-, osallisuus- ja dialogikoulutukset eivät siirry arkeen? Osa työntekijöistä osaa nämä taidot kuin itsestään ja toiset eivät “kursseista” huolimatta.
Nuorten perustarve on tulla näkyväksi kokonaisina eikä pelkästään haasteiden ja vaikeuksien kautta. Nuori tulee kokonaisena tapaamiseen eikä osina, joista vastuu jakautuu eri ihmisille. Nuorten vilpitön toive on se, että aikuinen on rehellinen ja ottaa vastuun omista virheistään ja tekemättä jättämisistään sekä unohduksistaan.
Nuoret huomaavat aikuisen kiireen, väsymyksen ja valmistautumisen puutteen. Sitäkin voi pahoitella nuorelle ääneen. Toimintana tämä tarkoittaa anteeksipyytämisen ja –antamisen taitoa toiselle ja erityisesti itselle. Inhimillisessä maailmassa jokaisen ihmisen ”päivän kunto” vaihtelee.
Erityisesti hankalissa elämäntilanteissa elänyt nuori tutkii ja eläytyy kohtaamisissa tutkimaan sen aitoutta ja turvallisuutta kaikilla aisteillaan intuitiotaan hyödyntäen. Nämä aistimisen taidot ovat kehittyneet nuorelle kokemusten kautta, joita hän hyödyntää tiedostamattaankin kohdatessaan aikuisen. Näissä ainutkertaisissa kohtaamistilanteissa luottamus aikuiseen joko vahvistuu tai heikkenee.
Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa kunnioittavaan kohtaamiseen
Olemme edellä kuvanneet nuorten tarinoita ja odotuksia kohtaamisista. Itse asiassa heidän odotuksilleen on oikeudellinenkin perusta ja meitä kaikkia velvoittava YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsen oikeudet eivät toteudu itsestään, vaan niitä pitää toteuttaa sekä lasten ja nuorten arkisissa kohtaamisissa.
Lapsen oikeuksien komitea on määritellyt neljä sopimuskohtaa niin sanotuiksi yleisperiaatteiksi, jotka tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa.
Yleisperiaatteet painottavat:
- velvollisuutta kunnioittaa ja taata tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ja nuorille ilman erottelua (artikla 2)
- lapsen ja nuoren edun ensisijaisuus kaikissa toimissa (artikla 3)
- oikeutta elämään, kasvuun ja kehittymiseen täysimääräisesti (artikla 6)
- vapautta ilmaista näkemyksensä, näkemysten kunnioittamista ja oikeutta tulla kuulluksi (artikla 12)
Jotta nämä oikeudet toteutuvat pitää työntekijällä olla isot korvat ja pieni suu. Työn virallisuus ja kuormittavuus houkuttelee helposti valmiiden ratkaisujen viemiseen, neuvomiseen ja puhumisen ylikorostumiseen arvostavan kysymisen ja aidon kuuntelemisen sijaan. Tällöin nuori voi kokea itsensä asiakkaana, toimenpiteiden kohteena ja tärkein kokemus eli tulla kuulluksi himmenee “valtapilvien” alle.
Miten luoda dialogista aikatilaa?
Dialogisen ajattelun mukaisesti periaatteet tarkoittavat työntekijän kykyä olla läsnä hetkessä, luoda dialoginen aikatila, jossa korostuvat turvallisuus, luottamuksellisuus ja vuorovaikutuksellisuus. Tapaamisessa olennaista on filosofi Kierkegaardia mukaillen: ”Kohtaa nuori siinä tilassa missä hän on, äläkä siinä missä toivot hänen olevan”.
Kun kokonainen aikuinen kohtaa kokonaisen nuoren, niin löytyy uusia näkökulmia, minäkuva vahvistuu sekä muutokselle ja elämälle avautuu uusia väyliä.
Riittää, kun antautuu hetkeen ja yrittää parhaansa. Tämä läsnäolon tunne ja kokemus painautuu meidän kehoomme ja elää muistona läpi elämän.
Nuorten tekemä bingo voi toimia nuoren oikeuksien toteutumisen arviointikehikkona kohtaamistilanteissa ja virallisissa palavereissa. Tällaisissa dialogisissa kohtaamisen tiloissa nuoren leuka nousee rinnasta, huppu aukeaa ja lippis nousee ylös yhä useammin sekä kokoushuoneessa kuuluu toistuvasti nuoren äänellä BINGO!
Tässä blogikirjoituksessa olemme kuvanneet kohtaamista nuoren näkökulmasta ja kokemusmaailmasta käsin. Arvostava dialoginen kohtaaminen koostuu bingossa esiintyvistä asioista. Kiitos kaikille nuorille, jotka ovat osallistuneet tämän blogin syntyprosessiin.
Lukuvinkkejä:
Toivonen V-M & Kiviaho M.: Tässä suhteessa. Erilaisuus, yhteys ja yhteistyö.
Kiskola M.: Toiskan filosofia – hyvän elämän avaimia etsimässä
Kaijanen M., Koskenkorva M. & Westlund O. (toim.): 101 kirjettä
Aito kohtaaminen -bingon kohdat tekstimuodossa:
- katsoo silmiin
- aloittaa ystävällisesti
- puhuu suoraan ja arvostaen
- kertoo, jos on epävarma jostain ja lupaa selvittää
- keskustelee, ei kuulustele
- kuuntelee minua
- kysyy, olenko tullut kuulluksi
- kertoo jotain myös itsestään
- tukee minua oman mielipiteen ilmaisussa
- keskustelee kanssani eikä kerää vain tarvitsemiaan tietoja
- on aidosti kiinnostunut minusta ja kuulumisistani
- ei painosta
- varmistaa, että tiedän mitä tapahtuu seuraavaksi yhdessä
- antaa välillä olla hiljaakin ja miettiä
- kummatkin ymmärtää ainakin jotain samalla tavalla
- muistaa mistä on puhuttu viimeksi
- pitää kiinni sovituista asioista
- antaa aikaa osoittautua luottamuksen arvoiseksi
- ei kiirehdi
- jakaa valtaa ja vastuuta asioista myös mulle