Ilman aitoa kohtaamista on vaikea luottaa toiseen ihmiseen. Onnistunut kohtaaminen ja luottamuksen syntyminen lapsen tai nuoren ja työntekijän välille on keskeinen tekijä tuen tarpeen esille tulemisessa ja avun saamisessa palveluista.
Koululääkärinä mieleenpainuvimmat onnistumisen kokemukseni luottamuksen saavuttamisesta ovat terveystarkastuksista, joissa on keskusteltu perhettä kuormittavista asioista kuten riidoista, lähisuhdeväkivallasta tai vanhempien päihteidenkäytöstä ja mielenterveyspulmista.
Osalle nuorista ja vanhemmista on ollut luontevaa kertoa hankalistakin asioista suoraan tai ennalta merkata ne rastilla esitietolomakkeeseen. Tällöin orastava luottamus on heti läsnä ja parhaimmillaan syvenee keskustelun kuluessa.
Muutaman kerran on käynyt niin, että tarkastuksessa kaikki on vaikuttanut olevan hyvin, mutta jonkin ajan kuluttua oppilas tai vanhempi on ottanut yhteyttä ja kertonut, että ”oikeasti meillä kyllä on sitä väkivaltaa kotona. Jäin sen tarkastuksen jälkeen vähän miettimään ja ajattelin, että haluan kertoa tämän nyt kuitenkin”. Joskus luottamus syntyy hitaasti, vasta toistuvien käyntien tai pohdinnan jälkeen.
Ammattilainenkaan ei aina onnistu
Jokainen lasten ja nuorten palveluissa toimiva on kohtaamisessa joskus myös epäonnistunut, minä muiden mukana. Pelkään pahoin, että koululääkärin urallani on lisäksi ollut myös kohtaamisia, joissa itse kuvittelin kaiken menneen hienosti, mutta oppilas tai vanhempi on ollut toista mieltä, vaikka ei ole sitä minulle tuonut ilmi. Hän yksinkertaisesti vain jätti kertomatta jotakin hänelle hyvin tärkeää ja avunsaamisen kannalta oleellista. Lapsi, nuori tai perhe ei siten saanut tarvitsemaansa apua ja minä menetin tilaisuuden kuulla ja auttaa.
Osalle lapsista ja nuorista on syntynyt hyvin negatiivinen kuva ammattilaisten toiminnasta. Heillä on pettymyksiä aiemmista epäonnistuneista kohtaamisista ja pieleen menneistä avunsaantiyrityksistä. Työntekijä on esimerkiksi voinut vaikuttaa kiireiseltä ja vähätellä asiaa. Jotkut nuoret jopa ajattelevat työntekijän vaikuttaneen niin kuormittuneelta, että häntä piti säästää omilta ongelmilta tai ovat päätelleet, että niukat vastaanottoajat on säästettävä niitä enemmän tarvitseville.
Palveluihin voi olla vaikeaa hakeutua häpeän tai nolouden vuoksi. Voi pelottaa sekin, että kerrotut asiat leviävät muiden tietoon tai että ei saakaan itse olla mukana päättämässä miten asiassa edetään.
Palvelujen lapsi- ja nuorilähtöisyys helpottaa kohtaamista
Sekä olosuhteissa, työn tekemisen edellytyksissä että työntekijässä mutta myös lapsessa ja nuoressa voi olla tekijöitä, jotka vaikeuttavat tai kokonaan estävät aidon kohtaamisen. Paljon on kuitenkin kiinni työntekijän kyvystä asettua hetkeen, olla läsnä ja kuulla. Kokemus, käytännössä siis harjoittelu, auttaa tässäkin taidossa. Luottamusta palveluihin ja niiden ammattilaisiin kannattaa rakentaa joka ikisessä tapaamisessa ja joka ikisessä palvelussa. Näin voidaan rohkaista myös avun hakemiseen silloin, jos ja kun sen tarve myöhemmin tulee.
Opiskeluhuollon palveluissa eli koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä kuraattori- ja psykologipalveluissa voidaan lapsi- ja nuorilähtöisyyttä vahvistaa monin eri keinoin.
Osallisuutta ja vuorovaikutusta tukevalla toimintakulttuurilla luodaan myös keskinäisen huolenpidon kulttuuria.
Palvelujen tuttuutta voidaan lisätä tiedottamalla ikätasoisesti siitä, mitä kukin ammattilainen koulussa tekee ja miten työntekijään saa yhteyden.
Tärkeää on huolehtia myös opiskeluhuollon palvelujen asiallisista työtiloista ja etenkin sopivista odotustiloista, ettei nuoren tarvitse pelätä koko koulun huomaavan hänen odottavan esimerkiksi kuraattorille pääsyä. Omia kohtaamis- ja vuorovaikutustaitojaan voi jokainen ammattilainen kehittää koko työuransa ajan.
Kokemukset palveluista vaikuttavat avun hakemiseen
Opiskeluhuollossa lapset ja nuoret saavat ensimmäisiä kokemuksia itsenäisestä asiakkuudesta palveluissa. Arjen kehitysympäristöön sijoittuminen tekee opiskeluhuollon palveluista ainutlaatuisia: jo seitsemänvuotias ekaluokkalainen voi itse hakeutua palveluun ilman vanhempiaan. Kokemukset opiskeluhuoltopalveluista muokkaavat lasten ja nuorten käsitystä palveluista ja avunsaannista yleensä. Sekä hyvät että huonot kokemukset vaikuttavat kaikkiin palveluihin hakeutumiseen sekä niihin liittyviin ennakkoluuloihin ja odotuksiin.
Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavia erilaisia interventioita tutkitaan sekä vaikuttavuuden että kustannushyötyjen näkökulmista. Nuorten oman kokemuksen mukaan avun saamisessa keskeistä on tunnesuhde työntekijään. Tätä on tutkimuksissa vaikea vakioida. Lapsille ja nuorille palvelut ovat ihmisiä ja joskus yksikin luottamuksellinen kohtaaminen saa alulle isoja ja merkittäviä asioita. Voisiko siis olla, että lapsen, nuoren ja perheen onnistunut luottamuksellinen kohtaaminen on halvin ja vaikuttavin interventio ikinä?
Lue lisää:
Hietanen-Peltola M, Rautava M, Laitinen K, Autio E (toim.), Kohtaaminen keskiössä – Lapsi- ja nuorilähtöisyys opiskeluhuollon palveluissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ohjaus 2/2019.