Suomessa on paljon osaamista väkivaltatyössä, mutta palvelujärjestelmässä on edelleen merkittäviä aukkoja. Barnahus-hankkeen tuoreen kyselyn mukaan väkivaltaa kokeneiden lasten palvelupolut ovat monin paikoin katkonaisia, ja ammattilaisten tietoisuus niistä vaihtelee suuresti.
Sama havainto on tehty jo aiemmassa väkivaltaa kokeneen lapsen palvelupolkuja tarkastelevissa julkaisuissa. Laajasalo ja kumppanit havaitsivat vuoden 2020 raportissa Miten toteutuu väkivaltaa kokeneen lapsen psykososiaalinen tuki? – tuki ja hoitomuodot sekä potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden ehkäisevä kuntoutus haasteita väkivallan tunnistamisessa, puheeksi ottamisessa, tilanteen arvioinnissa ja hoidossa. Haasteita ilmeni myös eri toimijoiden roolien yhteensovittamisessa sekä tuen ja hoidon koordinoinnissa.
Näiden havaintojen pohjalta tänä vuonna toteutetussa kyselyssä selvitettiin ajankohtaista tilannetta palvelupolkujen mallinnuksesta eri yhteistyö- ja hyvinvointialueilla. Kyselyssä kartoitettiin, millaisia palvelupolkuja tällä hetkellä alueilla on mallinnettu, mitä eri tahoja näiden mallintamiseen on osallistunut, millainen on ammattilaisten tietämys eri palvelupoluista sekä miten nämä mallinnukset ovat vaikuttaneet ammattilaisten työn ohjaamiseen ja lasten palveluiden piiriin pääsyyn.
Kyselyyn osallistui 28 vastaajaa viideltä yhteistyöalueelta ja 12 hyvinvointialueelta. Vastaajat toimivat muun muassa väkivaltatyön ja Barnahus-hankkeen koordinaattoreina sekä projektipäällikköinä.
Monialainen yhteistyö helpottaa asiakkaan avun saantia
Kyselyn vastausten perusteella palvelupolkujen suunnitteluun on osallistunut laaja joukko toimijoita, kuten neuvolat, lastensuojelu, sosiaalihuolto, järjestöt, seurakunnat, poliisi, syyttäjä, rikosuhripäivystys, mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä asiakkaat itse.
Avoimissa vastauksissa korostuivat palvelupolkujen myönteinen vaikutus ammattilaisten yhteistyöhön ja asiakkaiden palveluihin ohjautumiseen. Ne ovat helpottaneet väkivallan puheeksi ottamista ja selkeyttäneet hoitoon ohjaamista. Seksuaaliväkivaltaa kokeneiden hoitopolut ovat nopeuttaneet avun saantia ja selkeyttäneet ammattilaisten rooleja.
Ammattilaisten tietoisuus palvelupoluista vaihtelee
Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan ammattilaisten tietoisuutta väkivaltaa kokeneille tarkoitetuista palvelupoluista. Tietoisuudessa näyttäisi vastausten perusteella olevan eroja, sillä neuvoloissa ja oppilashuollossa työskentelevistä ammattilaisista kyselyyn vastanneet arvioivat vain 0–25 % tuntevan palvelupolut, kun taas lastensuojelussa ja sosiaalihuollon lapsiperhepalveluissa tietoisuuden arvioitiin olevan jopa 75–100 %.
Kehitystyö etenee, mutta haasteita riittää
Kehittämistyötä tehdään laajoissa verkostoissa, joissa työskentelyn haasteina mainitaan alueiden erilaisuus, johdon tuen puute, työntekijöiden sitouttaminen sekä epäselvyydet julkaisualustoista ja prosessinomistajuudesta.
Palvelupolkujen kehittäminen on hyvinvointialueilla eri vaiheissa. Kehittämistyötä tehdään laajoissa verkostoissa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Vaikka joillakin alueilla palvelupolkuja ei vielä ole, tarve niiden kehittämiselle tunnistetaan laajasti.
Vaikka mallinnustyö on lisännyt ammattilaisten välistä yhteistyötä ja selkeyttänyt palveluihin ohjautumista, tietoisuus palvelupoluista vaihtelee ja jalkauttaminen vaatii edelleen panostusta. Kyselyn tulokset korostavat tarvetta valtakunnallisesti koordinoidulle kehittämiselle ja lainsäädännölliselle tuelle, jotta väkivaltaa kokeneet saisivat yhdenvertaista ja oikea-aikaista tukea. Ammattilaisia tulee tukea ja kouluttaa turvaamalla resurssit ja kehittämällä yhteisiä koordinaatiorakenteita, jotta väkivaltaa kokeneen lapsen etu toteutuisi.
Lue lisää:
Laajasalo. T. (toim.) ym. 2020. Miten toteutuu väkivaltaa kokeneen lapsen psykososiaalinen tuki? – tuki ja hoitomuodot sekä potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden ehkäisevä kuntoutus.