Perustoimeentulotuki on ollut Kelan hyppysissä reilun vuoden verran. Vuoteen on liittynyt paljon uuden opettelua Kelassa sekä kuntien ja Kelan uudentyyppisen yhteistyön rakentamista ja työnjaosta sopimista. Uudistuksessa nähtiin paljon hyvää ja Kelan odotettiin pystyvän toimittamaan perustoimeentulotuen yhdenvertaisesti ja tehokkaasti sitä tarvitseville. Kuntien sosiaalihuollossa, jonne oli ehtinyt kertyä vuosikymmenten mittainen kokemus toimeentulotuen käsittelystä ja siihen liittyvistä erityiskysymyksistä, ei kuitenkaan oltu pelkästään helpottuneita.

Pelkoja ja toiveikkuutta muutoksen edellä

Sosiaalialan ammattilaisia mietitytti muutoksen kynnyksellä erityisesti vaikeimmassa asemassa olevien asiakkaiden tilanne. Osaavatko he käyttää Kelan sähköisiä palveluja ja täyttää hakemuksia? Miten Kelassa osataan puuttua ihmisten tilanteisiin ja ohjata avun pariin, ennen kuin vaikeudet kuten velkaantuminen tai päihde- ja peliongelmat pahenevat? Tuleeko kukaan enää sosiaalitoimistoon, kun melkein koko toimeentulotukisumman saa Kelasta? Hidastuuko apua tarvitsevien ihmisten tuen saanti niin paljon, että seurauksena on esimerkiksi häätöjä? Heikkeneekö avun saanti, kun yksilöllistä harkintaa on vähemmän?

Toisaalta ilmassa oli myös toiveikkuutta. Kunnissa arvioitiin, että suuri osa toimeentulotukiasiakkaista hyötyy uudistuksesta. Lisäksi sosiaalialalla nähtiin, että toimeentulotukiuudistus on samalla sosiaalityön uudistus, jossa päästään viimein eroon toimeentulotukilaskelmien tekemisestä ja saadaan mahdollisuus kehittää uudenlaisia työmenetelmiä sosiaalialalle.

Toteutuivatko pelot?

Ennen uudistusta esitetyt huolet eivät olleet turhia. Vuoden 2017 lopulla kuntien sosiaalihuollolle tehtyjen kyselyjen perusteella toimeentulotukiuudistus ei sujunut aivan toivotulla tavalla. Useat kunnat raportoivat, että kunnan sosiaalialan työntekijöiden työaika kului vielä suuressa määrin Kelan ja asiakkaan välisten toimeentulotukiasioiden selvittelyyn. Vaikka osa asiakkaista vaikuttaa hyötyneen toimeentulotukiuudistuksesta, eivät kaikki asiakkaat siis onnistuneet siirtymään sujuvasti Kelan hakemusten täyttäjiksi ja päätösten tulkitsijoiksi.

Lisäksi kuntien sosiaalihuollon asiakkaaksi on alkanut tulla aiempaa enemmän perustoimeentulotuen saajia, joiden vaikeudet ovat ehtineet jo kasautua näkyen esimerkiksi vuokrarästeinä ja häätöinä sekä sähköjen katkaisuna. Myös Kelan toimihenkilöt ovat eniten huolissaan näiden ihmisten pärjäämisestä uudessa järjestelmässä. Kelan tapa tehdä rutiininomaisesti päätöksiä asiakasta tapaamatta ei sosiaalialan ihmisten mielestä ole ollut hyvä tapa perustoimeentulotuesta päätettäessä.

Kunnissa ei olla myöskään tyytyväisiä Kelan kykyyn ohjata apua tarvitsevia ihmisiä sosiaalihuollon palveluihin. Toisaalta tilanne on kuitenkin se, että vaikka Kelasta lähetettäisiin asiakas kuntaan juttusille, ei hän useinkaan saavu paikalle, vaan tyytyy elämään esimerkiksi perustoimeentulotuella, jonka perusosaa on alennettu.

Osa asiakkaista hyötyi toimeentulotuen uudistuksesta. Heille perustoimeentulotuen hakeminen on nykyisin aiempaa helpompaa ja hoituu huomaamattomasti ja ilman ”sossun asiakkaaksi” leimautumista Kelan sähköisten järjestelmien avulla. Kunnissa kohdataan kuitenkin se osa toimeentulotuen hakijoista ja saajista, joiden elämäntilanteissa nykyisen järjestelmän kipupisteet tulevat näkyviksi. He joutuvat asioimaan usean viranomaisen luona perustellen vuoroin aktiivisuuttaan tai avuntarvettaan sen mukaan, ollaanko Kelan, TE-toimiston vai sosiaalitoimiston virkailijan juttusilla. Näille ihmisille perustoimeentulotuen siirtyminen Kelaan on merkinnyt epävarmuuden ja eri viranomaisten välillä juoksemisen alkamista uudelleen, kun aiemmin heidän asiansa saatiin hoidettua pitkälti sosiaalitoimessa.

Kohti yhdenvertaista harkintaa?

Vuosi 2017 merkitsi Kelalle perustoimeentulotuen päätöksenteon harjoittelua. Kelaa on kritisoitu viimeisen vuoden aikana useaan otteeseen liittyen tapaan, jolla perustoimeentulotuesta on tehty päätöksiä. Milloin on kyseessä opintolainan nostaminen, milloin lääkekulut tai takuuvuokra. Kunnissa on puolestaan viimeisen vuoden aikana paikattu useasti Kelan myöntämään toimeentulotukeen jääneitä aukkoja ehkäisevällä toimeentulotuella ja ilmassa on ollut tyytymättömyyttä Kelan toimintatapoja ja tulkintoja kohtaan.

Perustoimeentulotuen myöntäminen ei toki ole mikään yksinkertainen tehtävä. Kelassa sitä ohjaa 175-sivuinen ohjeistus, jota vuoden 2017 alun jälkeen on päivitetty useaan otteeseen. Siirtymävaiheen ongelmat olivat odotettavissa ja sopeutuminen toimeentulotukijärjestelmän uuteen asentoon vie aikaa. Kela on kasvamassa omaan rooliinsa perustoimeentulotuen päätöksentekijänä ja kuntien johdossa suhtaudutaan pääosin myönteisesti Kelan ja kuntien väliseen yhteistyöhön. Vastaamatta on kuitenkin edelleen kysymys siitä, onko toimeentulotuen hakijoiden yhdenvertaisuus lisääntynyt.

Toimeentulotuen myöntäminen perustuu yksilökohtaiseen harkintaan ja ihmisen kokonaistilanteen huomioon ottamiseen tapauskohtaisesti, joten harkinta on aina väistämättä läsnä toimeentulotuesta päätettäessä. Lisäksi kunnissa on omat ohjeistuksensa ja käytäntönsä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntämiselle.

Työttömyysturvan aktiivimallin säätäminen ja omatoimisen työnhakuvelvoitteen lakivalmistelu tarkoittavat, että etuuksien saamiseen liittyvän harkinnan määrää halutaan edelleen lisätä heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien etuuksista päätettäessä. Harkinnan lisääntyminen voi heikentää yhdenvertaisuuden toteutumista, joskin harkinta mahdollistaa myös yksilöiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden lisäämisen.

Ehkä tärkein kysymys toimeentulotuessa ei olekaan se, kuka saa tehdä perustoimeentulotuen päätökset vaan se, minkä suuruisen harkinnan voi katsoa kuuluvan viimesijaiseen tukeen, jonka tulisi turvata ihmisarvoinen elämä.  Haluaisitko sinä harkita, saako vähävarainen ihminen kuukausittaisen toimeentulonsa?

Lisätietoa

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *