Tämänkaltaista kevättä ei kukaan odottanut tulevaksi. Mielenmyllerrystä ja epävarmuutta ovat aiheuttaneet arkeemme vyöryneet koronauutiset, otsikot terveysuhkista, tapaamisrajoituksista ja karanteenista, sairastumisista, taloudellisesta ahdingosta sekä lapsiperheiden haasteet selviytyä leikki-ikäisten ja etäkoululaisten sekä oman työn yhteensovittamisesta. Huolta ovat varmasti aiheuttaneet tiedot poliisin kotihälytysten, päihteiden käytön ja lähisuhdeväkivallan kasvusta.

Onneksi on löydetty myös uusia auttamisen väyliä, kuten kotiin tuotavaa ruoka-apua, netin kautta tavoitettavaa tukea sekä uudenlaisia palveluja esimerkiksi lasten etäkoulun tai turvattomuutta tai väkivaltaa kokevien tueksi. Kevään merkit luonnossa luovat myös toivoa sekä valavat uskoa, että parempi vaikka aiemmasta kenties muuttunut huominen on vielä olemassa.

Turvallisen aikuisen tuella lapsen kyky selvitä kasvaa

Poikkeustilanteesta ja kenties vakavistakin vastoinkäymisistä selviytymisessä auttaa resilienssi, eli psyykkinen palautumiskyky. Arkirutiinit ja omasta jaksamisesta huolehtiminen sekä toisten ihmisten tuki luovat toivoa ja auttavat katsomaan kohti tulevaisuutta. Ihmisten kyky selviytyä on psyykkinen ominaisuus, jonka määrä vaihtelee kasvatuksesta, biologisista ominaisuuksista ja aiemmista kokemuksista riippuen.

Selviytymisen taitoa voidaan tietoisesti kasvattaa harjoittelemalla ja saamalla tukea. Joskus kyky selviytyä tulee esiin vasta äärimmäisen tilanteen kohtaamisen yhteydessä. Jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla poikkeusolojenkin keskellä lähipiirissä edes yksi turvallinen aikuinen, johon voi turvautua ja jolta saa apua selviytymiseen ja voimavarojen kasvattamiseen.

Lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59─60/1991) ottaa hyvin selkeästi kantaa lapsen oikeudesta turvallisuuteen: jokaisella lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6). Lapsilla on myös oikeus toivoon ja mahdollisuuteen selviytyä. Niin lasten vanhempien kuin eri kasvu- ja toimintaympäristöissä työskentelevien ammattilaisten, järjestötoimijoiden ja päättäjien on otettava huomioon lapsen etu ja oikeus tulla kuulluksi sekä saada apua, kun hän sitä tarvitsee. (LOS artiklat 2-3, 12).

Se voi olla vaikkapa sitä, että puhutaan lapsen ikätason mukaisesti ja vastataan lapsen tarpeisiin. Jos pieni lapsi esimerkiksi pyytää, että ”puhutaan iltasadun jälkeen siitä isosta pöpöstä”, tähän hetkeen tulee aikuisen tarttua.

Lapsen tai nuoren hädältä ei kukaan saa sulkea silmiä

Koronakevään aikana on korostunut sekä ammattilaisten että kaikkien lähellä olevien aikuisten vastuu siitä, että lapsi ja nuori tulee kuulluksi ja hänen ahdinkonsa ei jää kodin seinien sisäpuolelle. Ammattilaisilta on löydyttävä aikaa ottaa yhteyttä lapseen ja nuoreen sekä perheisiin niillä kanavilla, joita on käytettävissä.

Lapsille ja nuorille pitää tarjota mahdollisuus keskustella ja aikaa kuunnella ja kertoa, mistä apua voi saada. Kun tarve vaatii, jokaiselta aikuiselta on löydyttävä rohkeutta tehdä lastensuojeluilmoitus tai ilmoittaa suoraan hätäkeskukseen, jos epäilee lapseen kohdistuvan esimerkiksi väkivaltaa.

Vastuu on meillä kaikilla.

Uskallus hakea apua vaatii luottamusta

Helposti ja viiveettä saatavilla oleva tuki vanhemmille ja perheiden tarpeiden mukainen apu vähentävät lapseen kohdistuvan väkivallan ja hoidon laiminlyönnin riskiä.

Arkaluonteisten asioiden puheeksiotto ja avun pyytäminen edellyttävät turvallisuuden kokemusta ja rohkeutta avata ikkuna oman elämän kulisseihin. Lapsi, nuori tai aikuinenkin rohkenee kertoa huolistaan silloin, kun hänellä on luottamuksellinen suhde esimerkiksi terveydenhoitajaan, perhe- tai lastensuojelun työntekijään, kuraattoriin tai opettajaan.

”Kuopukseni teki tuloaan ja uskaltauduin hädissäni sanomaan neuvolassa, että minulla on päihdeongelma ja tarvitsen apua. Terveydenhoitajalta sain tiedon Helsingin ensikotiyhdistyksen avopalvelu Esmiinasta. Koin että avunpyyntöihini vastattiin. Sain vertaistukea muilta asiakkailta. Olen pystynyt rakentamaan turvallista arkea ja kotia lapsilleni.” (Ote Senjan tarinasta).

Luottamuksellisten asiakassuhteiden syntyminen vaatii aikaa, jonka vuoksi on syytä pitää entistäkin ponnekkaammin kiinni henkilöstön pysyvyydestä. Neuvolaa ja opiskeluhuoltoa tarvitaan erityisen kipeästi nyt, kun koronakeväästä ollaan siirtymässä lyhyen lähikoulujakson kautta lasten ja nuorten pitkään kesälomaan.

Rekisteritietojen ja asiantuntija-arvioiden mukaan kevään poikkeustilanteen aikana neuvola- ja opiskeluhuollon palveluja on supistettu ja käyntimäärät ovat laskeneet selvästi verrattuna vuoden 2019 vastaavaan ajanjaksoon. Tuen ja avun tarve on kuitenkin lapsilla, nuorilla ja perheillä monista syistä varmasti kasvanut, varsinkin perheissä, joissa lapsella on esimerkiksi pitkäaikaissairaus tai vamma. Lasten ja perheiden peruspalveluihin tulee investoida ja virittää palvelut vastaamaan kasvaneeseen tuen ja avun tarpeeseen hetimiten ja turvata myös kesäloma-ajan turvallinen arki!

Meillä jokaisella on oikeus toivoon ja selviytymiseen läpi näidenkin poikkeuksellisten aikojen, tasavertaisesti ja yhdessä.

Kirjoitus on osa Väkivallaton lapsuus -blogisarjaa.

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmassa vuosille 2020−2025 on asetettu 93 kansallista toimenpidettä 0–17-vuotiaisiin kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan sekä seksuaaliväkivallan ehkäisystä. Laaja tutkimusnäyttöön perustuva käsikirja korostaa lapsen oikeuksia, osallisuutta, väkivallalta suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä sekä sen seurauksia, monialaista yhteistyötä ja väkivallan kohteeksi jo joutuneiden uhrien auttamista sekä tukea. Sisällössä otetaan huomioon myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret sekä joitakin ajankohtaisia erityiskysymyksiä.

Lue lisää

COVID-19-epidemian vaikutukset väestön palvelutarpeisiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen: nopea vaikutusarvio (THL 2020)

Neuvolan ja opiskeluhuollon palveluiden järjestäminen koronavirustilanteessa (THL 2020)

Senjan selviytymistarina (Helsingin Ensikoti ry)

Väkivallaton lapsuus – toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020─2025 (STM 2019)

Yleissopimus lapsen oikeuksista (Finlex 60/1991).

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *