Tapamme puhua ja viestiä lihavuudesta voi lisätä tai vähentää siihen liittyvää kielteistä leimaa eli stigmaa. Lihavuuden stigman vaikutukset, erityisesti painoon liittyvä syrjintä, näkyvät laajasti yhteiskunnan eri sektoreilla.
Yhä suurempi joukko, mukaan lukien tutkijoita, terveydenhuollon ammattilaisia ja asiakkaita, on nostanut esille tarpeen puhua painosta vastuullisesti.
Maailman lihavuuspäivän teemana on tänä vuonna lihavuuteen liittyvä kielenkäyttö. Suomessa Sydänliitto, Jyväskylän yliopisto ja Syömishäiriöliitto ovat esittäneet viisi suositusta lihavuuden stigman vähentämiseksi ”Kohti eettistä ja vastuullista painopuhetta ja -käytäntöjä” -hankkeessaan. Vastuullinen viestintä lihavuudesta on yksi näistä suosituksista.
Puhutaanko lihavista ihmisistä vai ihmisistä, joilla on lihavuutta?
Kansainvälisesti yleistynyt ihminen ensin -sanoitus (people-first language) on kunnioittava ja vastuullinen tapa viestiä ja puhua ihmisistä, joilla on pitkäaikaissairaus, sen sijaan, että heidät leimattaisiin sairautensa vuoksi. On suositeltavaa käyttää esimerkiksi ilmaisua ”ihmiset, joilla on diabetes tai astma” sen sijaan, että puhuttaisiin diabeetikoista tai astmaatikoista.
Lihavuuden suhteen ihminen ensin -sanoitus jakaa mielipiteitä, koska lihavuuden luokittelemisesta sairaudeksi ei ole yksimielisyyttä. Lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa lihavuus määritellään pitkäaikaissairaudeksi.
Englanninkielisessä lihavuustutkimuksessa people-first-sanoitus on jo laajasti hyväksytty. Esimerkiksi Maailman lihavuusjärjestö (World Obesity Federation) suosittelee tätä ilmaisutapaa. Suomen kielessä ihminen ensin -sanoituksen käyttö koetaan hankalaksi ja kielelle vieraaksi. Maailman lihavuusjärjestön linjauksia ja periaatteita voidaan kuitenkin hyödyntää soveltuvin osin.
Suomessa, myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa, käytetään yhä useammin ilmaisuja ”ihminen, jolla on ylipainoa tai lihavuutta” tai ”henkilö, jonka painoindeksi ylittää ylipainon tai lihavuuden raja-arvon”. Voidaan myös käyttää tarkkoja lukuja ja prosenttiosuuksia ylipainon tai lihavuuden esiintyvyydestä väestössä sen sijaan, että lihavuutta käytetään adjektiivina.
On myös merkityksellistä, millaisia syy-seuraussuhteita lihavuuteen liitetään. Perinteisesti lihavuudesta on kirjoitettu yksilön näkökulmasta, ja yhteiskunnallisten tekijöiden merkitys lihavuuden taustalla on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä on viime vuosina muuttunut, mikä sekin vähentää lihavuuteen liittyvää stigmaa.
Asenteet ja niiden ilmaisutavat kehittyvät jatkuvasti. Ihminen ensin -sanoituskaan ei ole yksiselitteinen ratkaisu. Joidenkin mielestä se, että kielellä pyritään erottamaan ihminen jostakin ominaisuudestaan, viittaa siihen, että kyseinen piirre on negatiivinen. Asia ei ole helppo, ja siitä on ilmaistu erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä.
Vastuullinen viestintä ja painopuhe terveydenhuollossa
Lihavuus on yhteydessä psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen ja lisää riskiä sairastua useisiin sairauksiin. Ihmisellä on oikeus itseään koskevaan tietoon, joten on tärkeää, että elintavat ja paino otetaan terveydenhuollossa puheeksi rakentavasti ja vastuullisesti.
Ammattilaisen tulee tarjota tietoa tavalla, joka vahvistaa asiakkaan kokemusta siitä, että hänellä on valta vaikuttaa, miten asian kanssa edetään. Asiakkaalla tulee myös olla mahdollisuus päättää, miten asiasta puhutaan tai puhutaanko lainkaan.
Asiakkaiden mielestä suurin virhe tapahtuu usein silloin, kun painon perusteella tehdään oletuksia heidän elämästään tai valinnoistaan, kehotetaan vain laihduttamaan tai tarjotaan neuvoja, jotka asiakkaalla on jo tiedossa.
Aina on perusteltava, miksi paino otetaan puheeksi asiakastilanteessa. Lisäksi on varmistettava, että asiakas saa tarvitsemansa hoidon, ohjauksen ja tuen.
Lapsen painosta puhuttaessa on tärkeää huomioida, miten asioista puhutaan lapsen läsnä ollessa ja mitkä keskustelut käydään aikuisten kesken. Vanhemmat arvostavat kannustavaa, myönteistä ja perheen arkeen sopivaa vuorovaikutusta.
Painon puheeksi oton tueksi on olemassa oppaita sekä lasten että aikuisten parissa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. Myös Lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa on linjauksia painon puheeksi ottamiseen.
Sanojen lisäksi tärkeitä ovat myös kuvat
Viestittäessä ylipainosta ja lihavuudesta kieli ja mielikuvat eivät saisi ylläpitää stereotypioita tai syyttää yksilöitä heidän painostaan. Yhtä tärkeitä kuin sanat ovat kuvat. Vastuullisesti ja kunnioittavasti kirjoitettu teksti muuttuu, jos tekstiin liitetty kuva luo stigmaa lisäävän mielikuvan. Tällaisia kuvia ovat esimerkiksi mittaamisen ja punnitsemisen korostaminen tai pelkän keskivartalon kuvaaminen.
Vastuullinen otsikointi ja kuvitus lihavuudesta tarkoittavat, että huomiota herättäviksi tarkoitetuista valinnoista luovutaan ja luotetaan, että yleisöä kiinnostaa asiallinen ja vastuullinen uutisointi lihavuudesta.
Kohti eettistä ja vastuullista painopuhetta ja -käytäntöjä -hankkeessa ehdotettiin Suomeen kuvapankkia, josta media ja muut toimijat voisivat valita kuvia, jotka vähentävät lihavuuden stigmaa. Lisäksi on mahdollista hyödyntää valmiita kuvapankkeja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen. Tällainen on muun muassa ECPO:n kuvapankki (European Coalition for People Living with Obesity).
Todennäköisesti emme koskaan tule löytämään lihavuuteen sanoitusta tai termejä, joiden takana kaikki seisoisivat ja allekirjoittaisivat kaikki sävyt. Silti on tärkeää sopia yhteisistä periaatteista ja perustella sanoituksen ja viestinnän valintoja.
Vaikka sanavalinnoilla on merkitystä, emme saa unohtaa toisen ihmisen kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja empatian tärkeyttä. Jokaisen on hyvä miettiä omaa suhdettaan ja asenteitaan lihavuuteen, sillä ne heijastuvat sanojemme takaa.
Lue lisää:
Kohti eettistä ja vastuullista painopuhetta ja -käytäntöjä: Lihavuuden stigma ja sen vähentäminen. Koivumäki, Terhi; Harjunen, Hannele; Hagström, Tiia; Mikkilä, Katri; Pusa, Tuija; Lahti-Koski, Marjaana . Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:10
World Obesity Federation. The do’s and don’ts when talking about obesity (pdf 419 kt).
Nutter S, Eggerichs LA, Nagpal TS ym. (2024). Changing the global obesity narrative to recognize and reduce weight stigma: A position statement from the World Obesity Federation. Obesity Reviews,25 (1). First published: 17 October 2023.
HUS, Sydänliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Painon puheeksi ottaminen. 2021.
Neuvola- ja alakouluikäisen lapsen ylipainon puheeksiotto. Opas lapsiperheen kanssa työskentelevälle ammattilaiselle, 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tuki- ja liikuntaelinliitto Tule ry, Sydänliitto/ Neuvokas perhe.
Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. 1/2024. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä.
Sanoilla on merkitys…
Kuin sain prediabetes olisin halunnut saada kimppu resepttejä, ja syö näin paljon ohje. Pyysin. En saannut.
”Voit googlata.”
”Mistä?”
”Missä sydänmerkki on”.
Pitkä luento mitä ei pitäisi syödä tuli, mutta ei nippu resepttejä. Sain kuvan porkanasta, leivästä, kurkusta, perunasta, voinapista.
Olisi hyvä saada ohjelma, jos on metaboolinen ongelma. En vieläkään tiedä kuinka paljon on paljon, tai kuinka vähän voin syödä. On helppo jos tietää, mutta jos ei, se on ongelma.
Uimahalliin en kehda enää mennä. ”Osta tämä late, maksaa vain noin 2000 euroa”, fysioterapeutti, sanoi. Oli hyvä idea oikeastaan. En sanonut että olen odottanut pari kuukautta että voisin tulla tänne, koska se maksaa 15 euroa, ja kämppä on niin pieni että laite ei mahdu sinne.
En voi liikua jalka, on tulehtunut. En voi sanoa sitä, koska sitten en saa hakea töitä.
Eli puhutaanko oikeasti aivan eri asioista. Jos on lihava, tai ei ole lihava. Olisiko parasta että entinen lihava, nyt laihtunut samanikäinen kertoisi että, tee näin. Mutta löytyykö semmosia edes?