Terveydenhuollon resurssien kohdentamisen tueksi tarvitaan luotettavaa ja ajankohtaista tietoa sairauksista, tapaturmista ja riskitekijöistä.

Terveyshaitat ovat moninaisia: esimerkiksi melulle altistuminen aiheuttaa pitkäaikaista viihtyvyyshaittaa, kun taas pienhiukkasaltistus lisää riskiä sydänperäiseen äkkikuolemaan.

Miten näin erilaisia riskejä ja terveyshaittoja voidaan vertailla?

Terveyshaittojen vertailuun on jo työkaluja

Tautien aiheuttamaa kokonaishaittaa voidaan kuvata tautitaakkana. Tautitaakan mittana käytetty haittapainotettu elinvuosi (disability-adjusted life year, DALY) on kasvattanut kansainvälisesti suosiotaan terveyshaittojen vertailussa.

Sen ideana on laskea yhteen taudin aiheuttamat ennen aikaisen kuolleisuuden takia menetetyt elinvuodet ja sairastavuus huomioimalla haitan vakavuus ja kesto. Näin saadaan kattava kuva tautitaakasta.

Tätä mittaria olisikin hyvä käyttää Suomessa nykyistä laajemmin perinteisten esiintyvyys- ja ilmaantuvuuslukujen lisäksi.

Haittapainotettujen elinvuosien historia ulottuu vuoteen 1990, jolloin Maailman terveysjärjestö WHO otti mittarin käyttöön Maailmanpankin tilaamassa Global Burden of Disease Study (GBD) -raportissa.

GBD 2010:stä lähtien näiden tulosten tuottamista on koordinoinut Institute for Health Metrics and Evaluation (IHME) University of Washingtonissa Seattlessa Bill & Melinda Gates Foundationin myöntämän mittavan rahoituksen turvin.

Viimeisimmässä GBD 2017 -tutkimuksessa esitetään jo 195 maan tai alueen vertailukelpoiset tautitaakka-arviot 359 taudille ja tapaturmalle sekä useille käyttäytymiseen, aineenvaihduntaan ja ympäristöön liittyville riskitekijöille.

Kansallistakin työtä tarvitaan

Tautitaakka-arviointiin liittyvän asiantuntijuuden kasvattaminen Suomessa on tärkeää, jotta voimme vastata erityisiin kansallisen kiinnostuksen kohteina oleviin kysymyksiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi alueelliset tai väestöryhmittäiset terveyserot, joiden kansallisessa tietopohjassa on vielä parantamisen varaa.

Tulosten tulkinta ja soveltaminen käytäntöön on helpompaa, kun tutkimus tehdään itse. Kotimaisten arvioiden osalta tunnetaan käytetyt tietolähteet, ja laskennassa tehdyt oletukset sekä niihin liittyvät rajoitukset.

IHME:n tuottamat arviot perustuvat monimutkaiseen mallinnukseen, jossa tuotetaan arviot myös sellaisille vuosille ja ikäryhmille, joilta ei ole saatavilla kansallista dataa. Näin ollen tulokset soveltuvat erityisesti maiden välisiin vertailuihin, mutta eivät välttämättä ole riittävän tarkkoja kansalliseen seurantaan.

Kansallisten arvioiden tekeminen myös mahdollistaa IHME:n estimaattien kriittisen arvioinnin.

Kokemuksia ympäristöaltisteiden arvioinnista

Suomessa haittapainotettujen elinvuosien hyödyntäminen on tällä hetkellä pisimmällä ympäristöaltisteiden terveysvaikutusten arvioinnissa.

Suomessa on arvioitu 20 ympäristötekijän ja melkein yhtä monen työperäisen altisteen vaikutuksia vuodesta 2008 lähtien.

Kansallisissa arvioissa on mukana selvästi laajempi joukko ympäristöaltisteita kuin IHME:n tämänhetkisissä arvioissa, joista puuttuvat muun muassa arviot ympäristömelulle ja UV-säteilylle.

Tautitaakka-arvioiden suuruuksissa on selviä eroja esimerkiksi lyijyn, passiivisen tupakoinnin ja otsonin vaikutusten osalta.

Mitä Suomessa kannattaisi tehdä jatkossa?

Suomessa pitäisi pyrkiä terveyshaittojen entistä parempaan vertailtavuuteen, johon tautitaakkamenetelmät tarjoavat hyviä työkaluja.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän kannattaa jatkossakin olla mukana kehittämässä osaamistamme kansainvälisissä verkostoissa.

THL on jo mukana EU:n rahoittamissa eurooppalaisessa tautitaakkaverkostossa (COST Action: European Burden of Disease Network) sekä Joint Action on Health Information -hankeessa, joissa vahvistetaan myös tautitaakkatutkimukseen liittyvää asiantuntijuutta Euroopassa.

Lisäksi WHO:n aluetoimistolla on oma terveystietoa koskeva kehittämishanke, jonka yhtenä osana on jo muutaman vuoden ollut eurooppalainen tautitaakkaverkosto. Onneksi nämä verkostot ovat tietoisia toistensa toiminnasta ja tekevät yhteistyötä menetelmien koulutuksen ja kehittämisen saralla.

Tautitaakkamenetelmien hyvä sovelluskohde voisi tulevaisuudessa olla alueellisten tautitaakka-arvioiden laskeminen, kuten Norjassa on tehty.

Australiassa puolestaan on verrattu sairausryhmäkohtaisia terveysmenoja ja tautitaakkaa keskenään, ja tällainen vertailu antaisi Suomessakin tärkeää tietoa päätöksenteon tueksi.

Lisäksi terveyden edistämisen kannalta olisi hyödyllistä laskea tautitaakan ennusteita erilaisille skenaarioille huomioiden väestörakenteen muuttuminen ja riskitekijöiden kehitys.

Lue lisää:

Global Burden of Disease (GBD)

European Burden of Disease Network

Joint Action on Health Information

WHO:n aluetoimiston Burden of Disease Network

Hänninen O, Lehtomäki H, Korhonen A, 2020. Ilmansaasteet ja kuolleisuus kärjessä, tautitaakka yli kaksinkertainen: Ympäristöaltisteiden kansanterveysvaikutukset. Ympäristö ja Terveys-lehti, 1/2020 s. 6–13.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *