Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujärjestelmässä on suojamekanismeja, joilla pyritään suojaamaan vähävaraisten ja paljon palveluja käyttävien maksukykyä. Yksi niistä on maksukatto, jonka täyttymisen jälkeen julkisen terveydenhuollon palvelut ovat pääosin maksuttomia vuoden loppuun asti. Tänä vuonna maksukaton taso nousi indeksikorotuksen myötä 815 euroon.
Asiakasmaksukaton täyttymisen seuraaminen on asiakkaan vastuulla toisin kuin muiden terveydenhuollon maksukattojen eli lääkekaton ja matkakaton seuraaminen. Tämä siitä huolimatta, että asiakasmaksukatto on selvästi korkeampi kuin muut katot, ja siten sen seuraaminen vaatii asiakkaalta eniten vaivaa.
Käytännössä maksukaton seuraaminen vaatii asiakkaalta laskujen ja kuittien säilyttämistä ja yhteenlasketun summan seuraamista. Maksukatto täyttyy esimerkiksi 12 käynnillä erikoissairaanhoidon poliklinikalla, 12 päivän laitoshoitojaksossa tai 27 lääkärikäynnillä terveyskeskuksessa.
Maksukaton saavuttavat paljon palveluita käyttävät eli iäkkäät ja paljon sairastavat henkilöt, joiden toimintakyky voi olla alentunut ja joiden mahdollisuudet seurata maksukertymää ovat heikommat.
Tietojärjestelmät kynnyskysymyksenä
THL on ehdottanut, että asiakasmaksukaton seurantavastuu tulisi siirtää palvelunjärjestäjälle eli hyvinvointialueille. Myös eduskunta on edellyttänyt asian selvittämistä, ja sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt aiheesta esiselvityksen. Sen mukaan paras ratkaisu olisi, että tiedot maksukertymistä kerättäisiin yhteen kansallisesti. Tämä kuitenkin vaatisi merkittäviä investointeja tietojärjestelmiin.
Moni ihminen asioi vain yhden hyvinvointialueen palveluissa, joten pelkästään hyvinvointialuetason seurannasta olisi hyötyä. Ainakin Etelä-Karjalan hyvinvointialue seuraa jo nyt maksukaton täyttymistä oma-aloitteisesti. Toisaalta Uudellamaalla jo pelkästään se, että henkilö asioi sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa, tuo käyntejä eri alueille, jolloin yhden alueen seuranta ei ole riittävää.
Maksukatolla iso merkitys sen kohdejoukolle
Maksukatolla on iso taloudellinen vaikutus niille, joita se koskee. Laskin tätä kirjoitusta varten SOTE-SISU-mikrosimulointimallilla, että 4,3 prosenttia Suomen väestöstä eli noin 240 000 ihmistä ylittää maksukaton vuoden aikana.
Jos maksukattoa ei olisi, maksukaton ylittäneet maksaisivat simuloinnin perusteella keskimäärin 590 euroa nykyistä enemmän (mediaani 300 euroa), joka on hyvin huomattava määrä. Kaiken kaikkiaan asiakasmaksukertymä olisi ilman maksukattoa noin 141 miljoonaa euroa eli 16 prosenttia suurempi.
Arviossa ei ole huomioitu, että maksukatto saattaa vaikuttaa myös ihmisten käyttäytymiseen siten, että palveluja käytetään enemmän maksukaton täytyttyä. Ainakin lääkekatolla on havaittu olevan tällainen vaikutus.
Kuinka moni jää ilman maksukaton tuomaa suojaa?
Simulointilaskelman yksi heikkous on, että tosiasiassa monelta asiakkaalta maksukaton täyttyminen voi jäädä huomaamatta, mutta ei ole tietoa, kuinka monelta.
Vuonna 2009 tehdyn selvityksen mukaan maksukaton ylittäneiden vapaakortteja annettiin 71 000 henkilölle ja maksukatto täyttyi silloisen simulointiarvion mukaan tuolloin enintään 85 000 henkilöllä. Nämä luvut suhteuttamalla saadaan, että maksukatto jäi huomaamatta 16 prosentilla sen ylittäneistä.
Tämä arvio lienee yläkanttiin, koska simulointi perustui maksujen enimmäismääriin ja monet alueet perivät tosiasiassa pienempiä maksuja erityisesti takavuosina. Lisäksi arvio on vanha ja tietojärjestelmät ovat kehittyneet. Kuten mainittu, jotkin alueet seuraavat jo maksukaton täyttymistä oma-aloitteisesti.
Vanha luku antaa kuitenkin jotain suuruusluokkaa, jota voidaan varauksin soveltaa myös nykyaikaan. Varovainen ja suuntaa antava arvioni on, että maksukaton täyttyminen voi jäädä huomaamatta 5–15 prosentilla asiakkaista. Kun tätä haarukkaa soveltaa tämän päivän katon ylittäneisiin, tarkoittaisi se käytännössä, että maksukaton täyttyminen jää huomaamatta 12 000–36 000 henkilöllä.
Kaiken kaikkiaan maksukatto ei siis välttämättä suojaa niitä, joiden toimintakyky on alentunut ja jotka tarvitsisivat suojaa eniten. Jo seurantavelvollisuuden asettaminen alueille lieventäisi ongelmaa paljon. Uudellamaalla tosin tarvittaisiin lisäksi erillisratkaisu, jossa HUS ilmoittaisi perimänsä maksut automaattisesti alueille. Jos asiakasmaksukaton halutaan toimivan aukottomasti, valtakunnallinen maksuseuranta olisi paras ratkaisu. Kyse on lopulta poliittisesta valinnasta, joka on eduskunnan käsissä.
Lue lisää:
Tutkimus terveydenhuollon maksukattojen yhdistämisestä (Julkari)