”Jos itse saisi päättää, kahden vuoden päästä laittaisin työkseni ruokaa. Olisi kiva päästä avotyöstä oikeaan palkkatyöhön, koska sitten saisi enemmän rahaa eikä tarvitsisi miettiä, että riittävätkö rahat.”
”Menen hautausmaalle töihin kesäksi – se on työtoimintaa. Menisin mielelläni oikeisiin palkkatöihin hautausmaalle, silloin voisin jättää eläkkeen lepäämään.”
Moni työtä vailla oleva ihminen kokee oudoksi julkisuudessa käytävän keskustelun aktiivimallin tehosta tai työvoimapulasta. Haastateltuani kevään ja alkukesän aikana työtä vailla olevia ihmisiä eri puolilla Suomea, haasteena on pikemminkin luoda työhön haluaville ihmisille mahdollisuudet ja antaa riittävä tuki siirtymisessä oikeisiin töihin. Toiveena on työ, jossa omia vahvuuksia ja omaa osaamista saa hyödyntää ja josta maksetaan myös oikeaa palkkaa.
Esteet pois ja aidat matalammiksi matkalla kohti työmarkkinoita
Eri puolilla Suomea on käynnissä kokeiluhankkeita, joissa tavoitteena on saada ihmisiä siirtymään eteenpäin oppilaitoksista, työpajoilta, työkeskuksista, avotöistä, työtoiminnasta, kuntoutuksesta, sairaslomalta, työkyvyttömyyseläkkeeltä, pitkäaikaistyöttömyydestä ja niin edelleen. Tarkoituksena on löytää entistä parempia keinoja, joiden avulla jokainen työhön kykenevä ja haluava pääsee tekemään oikeita töitä jaksamisensa ja kykyjensä mukaan.
”Heti valmistumisen jälkeen töihin. Ensin työnhakua omalla paikkakunnalla ja jos ei onnistu, voin etsiä töitä muualtakin.”
Valmistuvilla nuorilla halu töihin on kova, ja kesätyöpaikka on toukokuussa monesti jo hankittuna. Syksyn tullen kesätyö päättyy ja työnhaku voi kangertaa. Vastavalmistuneet hyötyisivät omasta tukihenkilöstä, johon voi vielä valmistumisen jälkeen ottaa yhteyttä, jos työelämään tai jatko-opintoihin siirtyminen ei sujukaan. Erityisesti osatyökykyisen nuoren tukeminen kohti työelämää vaatii usein myös asumisen järjestämistä. Valmistuvan nuoren kokonaisvaltaisen tuen mallia on kehitetty osana Mallit työllistymiseen ja osallisuuteen -projektin alueellista kokeilua Keski-Uudellamaalla. Perheiden kyky auttaa työllistymisen ja asumisen asioissa vaihtelee, joten tarvitaan kaikkia nuoria yhdenvertaisesti tukevia palveluja.
”Vedin iltapäiväkerhoja jonkin aikaa, mutta kivut kävivät liian ankariksi. Ajateltiin, että voisin aloittaa nyt varovasti työelämään paluun. Selkäni kipeytyy herkästi, joten haluaisin tehdä työtä, jossa olisi vaihdellen seisomista ja istumista.”
Osatyökykyisyys asettaa omat hankaluutensa työhön pääsyyn riippuen osatyökykyisyyden syistä. Esimerkiksi näkö- ja liikuntavammaiset ihmiset tarvitsevat työntekoon erilaisia apuvälineitä ja työpaikalle kulkemisen järjestäminen vaatii erityistä vaivannäköä.
Kun fyysiset esteet saadaan ylitettyä, ei vammasta ole haittaa työnteolle, jos mielekäs ja omaa osaamista vastaava työpaikka vain löytyy. Moni työ ei ole enää tiettyyn työaikaan tai paikkaan sidottua. Tämä antaa uusia työmahdollisuuksia myös osatyökykyisille ihmisille, kun esimerkiksi kirjoitus-, toimitus- ja editointityötä voi tehdä missä ja milloin vain.
Uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja
Kunnat ja kuntayhtymät voisivat käyttää osatyökykyisten ihmisten työpanosta nykyistä enemmän hyvinkin tarpeellisiin työtehtäviin.
Päijät-Hämeessä on perustettu viestintätiimi, jossa media-alan koulutuksen läpikäyneet osatyökykyiset ihmiset ovat päässeet ottamaan vastuuta alueellisen hankkeen viestinnästä ja huolehtimaan erilaisten tapahtumien suoratoistosta eli striimauksesta. Viestintätiimiläiset ovat olleet hyvin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja kokeneet työtehtävät mielekkäiksi.
”Viestintätiimissä erityisen hyvä juttu on ollut striimauksen oppiminen. Valokuvaamisen ja videoiden tekemisen oppiminen on myös ollut hienoa. Olisi myös kiva päästä opettamaan nuorille niitä taitoja, joita on itse oppinut.”
Keski-Pohjanmaalla on puolestaan palkattu ammattitaitoisista työttömistä muodostuva tiimi viestimään ajankohtaisista teemoista asiakkaiden näkökulmasta. Mediatiimin jäsenet ovat entisiä sosiaalipalvelujen asiakasraatilaisia. Nyt he tuovat muiden, hiljaisempien asiakkaiden asiaa näkyväksi maakunnan palvelujen järjestäjille esimerkiksi videoimalla asiakkaiden haastatteluja ja koostamalla niitä sote-ammattilaisten nähtäväksi. Tehty työ on erittäin tarpeellista ja siitä maksetaan myös asianmukaista palkkaa.
Yksinäisyys on monelle osatyökykyiselle, erityisesti mielenterveyskuntoutujalle suuri haaste ja elämän mielekkyyttä sekä hyvinvointia määrittävä tekijä. Fyysisen tai psyykkisen pitkäaikaissairauden ja sen myötä työelämästä pois putoamisen myötä yksin kotiin jääminen tapahtuu liian helposti. Sopivasti mitoitettu työnteko auttaa kuntoutumisessa, mutta siihen vaaditaan avuksi muutakin – sosiaalista tukea, yhdessä tekemistä ja olemista.
Sosiaalista kanssakäymistä ja sosiaalisia suhteita rakentavalle säännölliselle toiminnalle on suuri tarve. Tällaista viestiä kertoivat haastatteluissa sekä nuoret että myös ikääntyneemmät ihmiset. Yhteiskunnan näkökulmasta yksinäisyyden torjuminen tulee halvemmaksi kuin sen seurausten korjaaminen (ks. Saari 2010). Kehitysvammaisille ihmisille puolestaan pääseminen työ- tai päivätoimintakeskuksesta ulos muiden kuntalaisten joukkoon esimerkiksi erilaisten harrastus- ja liikuntaryhmien kautta voi olla iso askel matkalla kohti yhteiskunnallisen osallisuuden lisäämistä.
Asiakkaat haluavat vaikuttaa ja osallistua – mutta eivät kaikki
”On hieno tunne, kun saa tehdä työtä. Töistä lähtiessä tuntee, että on saanut jotain aikaan. Itseluottamus alkoi kasvaa kun huomasi, että ihmiset tykkäsivät tulla juttelemaan.”
Työllistymisessään tukea tarvitsevien ihmisten omien ajatusten, toiveiden ja tavoitteiden kuuntelemisessa ja huomioon ottamisessa on omat haasteensa. Moni ei halua osallistua palvelujen suunnitteluun tai kertoa toiveitaan, mikä on hyväksyttävää ja jokaisen oikeus. Pitkään palveluita käyttänyt voi ajatella, että ammattilainen tietää paremmin ja olla tottunut kuuntelemaan ja valitsemaan tarjotuista vaihtoehdoista – tai ottamaan annettuna ainoa tarjottu vaihtoehto, esimerkiksi tietty työpaja tai työtoimintakeskus.
Toisaalta haastattelemani kokemusasiantuntijatoimijat kertoivat, että ammattilaiset eivät useinkaan osaa kuunnella asiakkaiden ääntä. Vaikka kokemusasiantuntijoita on koulutettu jo pitkään, eivät monet ammattilaiset edelleenkään ole valmiita ottamaan heitä työparikseen. Valveutuneita ammattilaisia toki on ja asiakkaiden äänen kuulumista pidetään entistä tärkeämpänä, mutta korvia on höristettävä vielä nykyistä enemmän ja opittava kuuntelemaan entistä tarkemmin. Kokemusasiantuntijat toivat esille asioita, jotka yhä uudelleen on huomattu keskeisiksi: tärkeintä on, että ammattilaisen kohdatessaan asiakas kokee olevansa tasavertainen toimija ja kansalainen muiden joukossa, ilman ennakko-oletuksia tai valmiiksi pääteltyjä diagnooseja. Jos ammattilainen vaikuttaa olevan aidosti kiinnostunut asiakkaasta ja tämän asiasta, motivoi se yrittämään. Satakunnassa kokemusasiantuntijat kiteyttivät hienosti toiveensa mille tahansa hyvälle palvelulle: ”Palvelun päättyessä pitäisi kädessä olla enemmän mahdollisuuksia kuin mahdottomuuksia.”
Kirjoitus liittyy Mallit työllistymiseen ja osallisuuteen -projektiin, joka on osa Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihanketta. Sitaatit ja teksti perustuvat tekemiini haastatteluihin Keski-Uudellamaalla, Etelä-Savossa, Päijät-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Satakunnassa.
Lue lisää:
Saari, Juho (2010) Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: WSOYpro.