Kysyimme STM:n pyynnöstä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilta loppuvuodesta 2024, miltä vakavasti väkivaltaisten ja päihteitä käyttävien nuorten palvelut näyttävät. Tulokset eivät anna kovin mairittelevaa kuvaa palveluiden toimivuudesta. Vastausten perusteella nykyinen palvelujärjestelmä vastaa heikosti näiden nuorten tarpeisiin. Perinteiset hoito- ja palvelumallit eivät näytä tavoittavan kohderyhmää riittävällä tavalla, ja tarve muutokselle sekä uudenlaisille toimintatavoille on ilmeinen.
Vastaajat kokivat palveluiden olevan epäselviä ja riittämättömiä. Ongelmien tunnistaminen ja niihin puuttuminen on vaikeaa, jolloin tukitoimia tarjotaan usein näille nuorille liian myöhään. Yhteistyö keskeisten toimijoiden kanssa on heikohkoa, vaikka yhteistyön tekemisen tärkeys tiedostettiinkin.
Samaa tarinaa palvelujärjestelmän toimimattomuudesta ja nuorten palvelujen hajanaisuudesta ja riittämättömyydestä on tuotettu aiemminkin (mm. Haikkola ym 2019, Otkes 2023), joten uusista ongelmista ei ole kyse.
Mikä siis avuksi? Tiedossa on, että nuoruus on ihmisen elämässä rikosaktiivisinta aikaa ja siihen liittyy myös usein erilaisia päihdekokeiluja. Vaikka suuri osa nuorista voi hyvin, ei pidä sulkea silmiään siltä, että yhä useammin ongelmat kasautuvat tietylle joukolle, joka tarvitsee pitkäkestoista ja pitkäjänteistä työtä väkivallan ja päihdeongelmien pahenemisen ehkäisemiseksi.
Selvitystyömme perusteella olisi tärkeä keskittyä seuraaviin keskeisiin kehittämiskohtiin, jotta palveluverkko uudistuisi toivotulla tavalla.
Lainsäädäntö tai sen tulkinta eivät saa olla yhteistyörakenteiden tiellä
Moniammatillisen ja monitoimijaisen yhteistyön tarve on tunnistettu jo vuosia – vähintäänkin.
Käytännössä yhteistyörakenteet kuitenkin ontuvat: kankeat organisaatiorakenteet ja vakiintuneet työtavat estävät aidon yhdessä tekemisen. Tarve palveluiden väliselle yhteistyölle on ilmeinen – miksi se silti takkuaa?
Kyselyn perusteella keskeinen haaste liittyy lainsäädäntöön. Vastaajien mukaan laki toisaalta mahdollistaa laajaa yhteistyötä, mutta toisaalta sitä pidetään myös esteenä. Erityisesti varhaisen tuen edellytyksiin ja järjestämiseen kaivataan tarkennuksia. Koska lainsäädännöllisiin ongelmiin on vedottu jo pitkään, aihe vaatii perusteellisen tarkastelun: onko ongelma itse laissa vai sen tulkinnoissa?
Palvelut tulee rakentaa kohderyhmälähtöisesti
Tarvitsemme selkeitä ja rakenteellisia muutoksia kaikissa nuorten palveluissa. Palvelurakenteen tulisi olla sellainen, että nuori saa palvelut yhdeltä luukulta oikea-aikaisesti. Nykyinen systeemi ei tavoita nuoria oikea-aikaisesti eikä riittävän varhain. Usein palvelut myös perustuvat vapaaehtoisuuteen ja nuoren omaan motivaatioon.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää tämän kohderyhmän nuorten haasteet ja tarpeet. Ajan käyttämättä jättäminen ei automaattisesti tarkoita sitä, ettei nuori olisi motivoitunut. Kyse voi olla myös siitä, että nuorelle voi olla haastavaa kiinnittyä perinteisiin, virka-aikana toimiviin asiakastyön muotoihin. Uudenlaisen palveluverkon tulisi mukautua ja mennä sinne missä palveluita tarvitaan, tarvittaessa myös nuoren kotiin. Valitettavan usein lastensuojelun avo- tai sijaishuollon palvelut nähdään ainoana ratkaisuna vaikeasti päihdeongelmaiselle tai väkivaltaiselle nuorelle.
Tarvitsemme kansallista ohjausta
Hyviä käytänteitä löytyy ja erilaisia malleja on kehitelty tai kehitteillä eri puolilla Suomea, mutta ongelma on, että nämä palvelut eivät ole yhdenvertaisia kaikille. Jo saman yhteistoiminta-alueen sisällä voi olla hajontaa todella paljon. Kansallinen ohjaus turvaisi tasavertaiset palvelut kaikille nuorille asuinpaikasta riippumatta. Se toisi myös toivottua koordinaatiota palvelujärjestelmään ja ehkä pakottaisi kehittämään ja rakentamaan palveluita uudella tavalla. Lisäksi tarvitaan pitkäkestoista rahoitusta palvelujen kehittämiseen ja ylläpitoon.
Nuorten hyvinvointi on meidän kaikkien asia. Jotta vakavasti väkivaltaa ja/tai päihteitä käyttäviä nuoria voidaan auttaa oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti pitää osata myös tunnistaa ja puuttua oikeassa kohdassa. On selvää, että tämä haavoittuvassa asemassa oleva joukko tarvitsee erityistä huomiota ja kohdennettuja palveluita, jotta ongelmien pahenemista voidaan ehkäistä. Lyhytnäköiset ratkaisut toimivat vain laastarina eikä tilanne varsinaisesti muutu. Olisiko vihdoin aika siirtyä reaktiivisesta proaktiiviseen toimintaan?
Tekemämme selvitys on osa hallitusohjelman toimeenpanoa ja liittyy myös meneillään olevaan lastensuojelulain uudistukseen.
Lue lisää:
Vauhkonen, Teemu; Kalliola, Susanna; Rantala, Pauliina; Laitonen, Jonna. Väkivaltaa ja päihteitä käyttävien lasten ja nuorten palvelut sekä niiden kehittämistarpeet sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla. THL, työpaperi.
Haikkola, Lotta; Hästbacka, Noora & Pekkarinen, Elina. Kuka vastaa nuorten rikoksiin?: Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:34.
Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat vuonna 2023. Onnettomuustutkintakeskus