Useat lapset ja nuoret kokevat erilaista ja eriasteista väkivaltaa, mutta nämä kokemukset jäävät edelleen liian usein piiloon. Lasten ja nuorten kokemasta väkivallasta on puhuttava ääneen ja sitä on uskallettava kohdata ja käsitellä. Tämä on jokaisen aikuisen ja ammattilaisen tehtävä.
THL:n Barnahus-hanke, Lastensuojelun keskusliitto, Ensi- ja turvakotien liitto, Pesäpuu ry ja Osallisuuden aika ry järjestivät yhdessä 16.3.2021 webinaarin, jonka nimenä oli ”Ei enää hiljaisuutta”. Tavoitteena oli tuoda esiin väkivaltaa kokeneiden lasten ja nuorten ääni, sillä osallisuus itseään koskevassa asiassa tukee lasten ja nuorten toipumisprosessia.
Osallisuus on liian sattumanvaraista
Lastensuojelun Keskusliitossa on tehty pitkäjänteistä työtä lasten osallisuuden lisäämiseksi. Osallisuus toteutuu, kun lapsi tai nuori saa riittävästi tietoa itseään koskevista asioista, pystyy ilmaisemaan oman mielipiteensä niistä sekä tulee kuulluksi ja voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Jokaisen lapsen yhdenvertainen osallistuminen on mahdollista ja tämän edistäminen kuuluu kaikille.
Hätkähdyttävä havainto webinaarissamme oli se, että osallisuuden lisäämiseen kytkeytyvä systemaattinen työskentely on lähes pelkästään järjestöjen ja hankkeiden harteilla. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että eri työmuotojen jatkuvuus ja pysyvyys eivät ole itsestään selviä. Kehittäminen on siis liian pistemäistä, ja lasten sekä nuorten päätyminen näiden palveluiden piiriin voi olla hyvin sattumanvaraista.
Rikostutkinta ei osallista tarpeeksi väkivaltaa kokeneita lapsia
Rikostutkinnallinen lähestymistapa ei ole itsessään kovin osallistava verrattuna esimerkiksi asiakaslähtöisyyteen pyrkiviin palveluihin. Lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksen luominen oikeusprosesseissa vaatii siten erityistä huomiointia ja ymmärrystä siitä, miksi se on tarpeellinen näkökulma.
Lapsiystävällisiä oikeuskäytäntöjä kartoitettaessa Suomi ei ole pärjännyt kovin hyvin Euroopan Unionin jäsenmaiden välisessä vertailussa juuri lasten ja nuorten osallisuuteen liittyvissä asioissa. Suomessa ei ole tietoa lasten ja nuorten tarpeista eikä heidän tyytyväisyydestään oikeudellisiin prosesseihin liittyen. Suomessa ei myöskään ole materiaaleja eikä koulutusta lapsille suunnatun informaation tarjoamiseksi prosessin eri vaiheisiin liittyen.
Vuosi 2021 on Barnahus-hankkeessa osallisuuden teemavuosi. Tämä tarkoittaa keskittymistä edellä kuvattuihin ongelmakohtiin. Barnahus-hankkeessa ja siihen kytkeytyvissä EU-rahoitteisissa sisarhankkeissa aiotaan kerätä kokemustietoa väkivaltaepäilyn selvittämiseen liittyvistä toimenpiteistä ja palveluista myös suoraan lapsilta. Konkreettisena tavoitteena on tuottaa lapsille suunnattuja, heidän osallisuuttaan lisääviä materiaaleja väkivaltaepäilyjen selvitysprosesseissa työskentelevien ammattilaisten työn tueksi.
Tarvitaan kansallista koordinaatiota ja pysyvyyttä
Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmassa todetaan, että lasten ja nuorten osallisuuteen, turvallisuuteen ja väkivaltaan liittyvistä tekijöistä tarvitaan nykyistä enemmän tietoa.
Lapsen oikeuksien komitea on jopa suositellut Suomelle lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvän tutkimusagendan käynnistämistä sekä kansallisen järjestelmän vahvistamista. Lisäksi useissa selvityksissä on todettu, että hankevetoisesta kehittämisestä pitäisi siirtyä hyväksi havaittujen käytäntöjen pysyvään rahoitukseen ja valtakunnalliseen toimeenpanoon.
Jotta väkivaltaa kokeneiden lasten ja nuorten osallisuus toteutuisi heitä koskevissa toimenpiteissä ja palveluissa aidosti ja systemaattisesti, tarvitaan jo olemassa olevien käytäntöjen ja työskentelymuotojen tutkimista myös osallisuusnäkökulmasta. Lisäksi tarvitaan toimivien työskentelytapojen jatkuvuuden turvaamista.
Tämä voidaan toteuttaa sekä lapsiin kohdistuvan väkivallan tutkimukseen että väkivaltatyöhön suunnatulla pysyvällä rahoituksella ja niiden kansallisella koordinaatiolla.
Lue lisää:
Barnahus-hanke
Thl.fi