Hyvinvointi ei synny sosiaali- ja terveyspalveluissa vaan arjen elinympäristöissä. Varhaiskasvatus ja koulu ovat kodin ohella lapsen tärkeimpiä kasvuympäristöjä. Koulun oleellinen rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin varmistajana on noussut selkeästi esiin korona-ajan etäopetuksessa.
Varhaiskasvatuksessa ja koulussa lapsi toimii aina osana yhteisöä. Hyvät vuorovaikutustaidot opitaan arjen tilanteissa ja toki myös taitavalla pedagogiikalla ja opettaen. Koulun toimintakulttuuri voi tarjota monia mahdollisuuksia osallisuuteen ja innostaa myöhemmin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Yhteisöllisyys alkaa varhaiskasvatuksessa
Yhteisöllisyyden rakentaminen alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatus on ryhmätoimintaa, ja siten se antaa parhaimmillaan hyvän pohjan toisten ihmisten kanssa toimimiselle.
Lapsi oppii, miten pyydetään ja otetaan toisia mukaan ja miten itse voi olla mukana ja osallinen. Toimivat sosiaaliset suhteet, kavereiden hyväksyntä sekä opettajien ja lastenhoitajien aito kohtaaminen, hyvä vuorovaikutus ja oikeanlainen tuki kehittävät ja kasvattavat lapsen tapaa toimia toisten kanssa eettisesti kestävällä tavalla.
Kasvuyhteisöjen turvalliset aikuiset ja kannustava ilmapiiri kannattelevat silloinkin, kun kotona on vaikeuksia. Myönteiset kokemukset turvallisista aikuisista luovat lapselle tunteen siitä, että hän tulee kuulluksi ja nähdyksi juuri omana itsenään.
Lapsen pitää saada kuulua joukkoon
Viime aikoina keskustelu lapsista ja nuorista on keskittynyt pahoinvointiin, kuten koulukiusaamiseen ja väkivaltaan. Totta on sekin, että kaikille lapsille varhaiskasvatus ja koulu eivät tarkoita turvallista paikkaa ja kokemusta huolenpidosta. Niissä syntyneet kokemukset voivat joskus olla ongelmien juurisyy tai vääränlainen toimintakulttuuri voi pahentaa jo orastavaa ongelmaa laastaroinnin sijaan.
Kasvuympäristöjen hyvinvointi kuuluu kaikille, ja jokainen yhteisön jäsen voi omalla toiminnallaan edistää sekä omaa että muiden hyvinvointia ja terveyttä.
Esimerkiksi kaikkien tasavertainen kohtelu koulussa tai varhaiskasvatuksessa luo positiivista ja erilaisuutta hyväksyvää toimintakulttuuria, mikä taas luo pohjaa lapsen terveen itsetunnon rakentumiselle.
Ennen kaikkea tärkeää on tunne, että kuuluu joukkoon! Kuuluminen (belonging) on asia, joka nostetaan tärkeänä lähtökohtana useiden maiden opetussuunnitelmissa. Kuuluminen on osallisuutta. Itse asiassa kuuluminen yhteisöön on tutkimustenkin mukaan tärkein kouluun sitouttava elementti.
Yhteisön toimintaperiaatteet joko mahdollistavat tai estävät yksilön osallisuutta. Onko siis koulun tärkein tehtävä suoriutua opetuksen tiedollisista vaateista vai sittenkin luoda vahvaa pohjaa toimia yhdessä toisten kanssa ja kasvattaa elämään?
Kuntien kannattaa investoida lapsiin ja nuoriin
Varhaiskasvatuksen suunnitelmasta lähtien kaikissa opetussuunnitelmissa korostetaan yhteisöllisyyttä, yhdenvertaisuuden ja toisten kunnioituksen oppimista sekä hyvän vuorovaikutuksen merkitystä. Siksi näitä asioita tulisikin vahvemmin korostaa hyvänä perustana lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen.
Keskusteltaessa lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämisestä on hyvä muistaa varhaiskasvatuksen ja koulun merkitys hyvinvointia lisäävänä ja pahoinvointia ehkäisevänä toimintaympäristönä.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tulee olla kunnan päättäjien keskeisenä mielenkiinnon kohteena. Hyvinvoivat lapset, nuoret ja perheet ovat kunnalle voimavara, joten kaikki, mikä edistää hyvinvointia ja ehkäisee ongelmien syntymistä, on kannattavaa investoimista.
Miten sinä kuntapäättäjänä olisit mukana mahdollistamassa lasten ja nuorten hyvinvointia tukevan työn varhaiskasvatuksessa ja kouluissa?