Eurooppalaisia hyvinvointivaltioita haastavat samat megatrendit. Väestörakenteen muutos, työn muuttuminen, digitalisaatio ja vihreä siirtymä pakottavat valtioita uudistamaan rakenteitaan.
Euroopan komission asetti marraskuussa 2021 työryhmän, jonka tehtävänä oli esittää keinoja, joilla sosiaaliturvaa ja hyvinvointivaltiota voitaisiin vahvistaa sekä kansallisella että Euroopan tasolla. High-Level Group on the Future of Social Protection and of the Welfare State in the EU -työryhmä julkaisi raporttinsa Brysselissä helmikuussa.
Työryhmä koostui pääosin yliopistoiden ja tutkimuslaitosten tutkijoista. Se määritti eurooppalaisen hyvinvointivaltion uudistamisen viitekehykseksi sosiaalisen investoinnin mallin.
Malli lähtee ajatuksesta, että sosiaaliturva vaatii perinteisen toimeentulon turvaamisen lisäksi myös investointeja osaamiseen sekä työelämäsiirtymiin1. Tulonsiirtojen sijaan tulisi pyrkiä edistämään yksilöiden mahdollisuuksia toimia aktiivisesti yhteiskunnassa. Passiivisten etuuksien rinnalla korostuvat siis yksilön valintoja tukevat palvelut, ennen kaikkea varhaiskasvatus, koulutus ja työllisyyspalvelut.
Sosiaalisen investoinnin malli on valtavirtaa eurooppalaisessa sosiaalipoliittisessa keskustelussa. Suomessa se on ollut vähemmän esillä.
Pohjaa myös hyvinvointitalouden kehittämiselle
Työryhmä esitti 21 ehdotusta sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion vahvistamiseksi kuudella alueella.
Monet työryhmän suosituksista osuvat kipupisteisiin, jotka jakavat niin jäsenmaita, poliittisia ryhmittymiä kuin EU-instituutioita. Näitä ovat esimerkiksi EU:n toimivalta sosiaalipolitiikassa, yhteisvastuu, EU-rahoitusinstrumenttien edistäminen sekä ajatus yhteisestä eurooppalaisesta hyvinvointimallista.
Samalla vihreä ja digitaalinen siirtymä ovat tuoneet keskusteluun mukaan uusia toimijoita, kuten ympäristöministeriöt. Niiden lähestymistapa sosiaalipolitiikkaan eroaa perinteisistä toimijoista.
Työryhmän suositukset ovat pitkälti linjassa vuonna 2017 julkaistun Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 20 periaatteen kanssa. Suositukset tarjoavat konkreettisia ajatuksia, miten periaatteita voidaan edistää niin kansallisesti kuin EU-tasolla.
Tässä toisaalta on myös suositusten heikkous: niiden ei välttämättä koeta tuovan keskusteluun mitään uutta. Työryhmä olisikin voinut tehdä rohkeampia avauksia erityisesti siitä, miten EU-tasolla voidaan edetä ja tukea jäsenmaita tavoitteiden saavuttamisessa.
Työryhmän ehdotukset tarjoavat myös pohjaa hyvinvointitalouden edistämiseksi. Hyvinvointitalouden tavoitteena on nostaa ihmisten hyvinvointi kaiken päätöksenteon ytimeen ja samalla painottaa hyvinvoinnin ja talouden toisiaan vahvistavaa luonnetta2.
Mitä Suomi voi oppia?
Työryhmän raportista nousee jälleen hyvin esiin, että eurooppalaista sosiaaliturvaa uudistetaan työperusteisen sosiaaliturvan pohjalta. Siinä oikeus sosiaaliturvaan syntyy työstä ja siitä maksetuista sosiaaliturvamaksuista. Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan on taas oikeutettu jokainen maassa pysyvästi asuva. Asumisperusteinen sosiaaliturva on kummallisuus Pohjoismaiden ulkopuolella.
Suomen malli voidaan nähdä myös vahvuutena. Kiinnostus asumisperusteiseen ja verorahoitteiseen sosiaaliturvaan on kasvussa Euroopassa, sillä se osoitti koronakriisissä vahvuutensa. Samoin yleisemminkin työn murros, kuten alustatalouden nousu, työurien pirstaloitumisen ja yksinyrittäjyyden yleistyminen, haastaa sosiaaliturvamaksuihin perustuvaa sosiaaliturvaa koko Euroopassa.
Suomalaisella asumisperusteisella sosiaaliturvalla on siis vahvuuksia, joita voimme tuoda eurooppalaisen hyvinvointivaltion uudistamiseen. Vastaavasti yksilön korostaminen valintoja tekevänä subjektina ja palvelujen roolin korostaminen sosiaalisena investointina antavat ajattelun aihetta Suomessa.
Aiemmin olemme katsoneet, että Suomi tuo omaa sosiaalipoliittista agendaansa unionin työhön, mutta tulevaisuudessa vaikutussuunta saattaakin olla toinen. Voimme joutua pohtimaan kantojamme EU:n sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta huomattavasti perusteellisemmin kuin aiemmin.
Pasi Moisio oli nimettynä jäsenenä komission työryhmässä.
[1] Hemerijck, Anton, ed. The uses of social investment. Oxford University Press, 2017.
[2] Neuvoston päätelmät hyvinvointitaloudesta (C 400/9)
Lue lisää
Blogi on osa Uusi sosiaaliturva -blogisarjaamme. Sarjassa aiemmin julkaistut blogit:
- Toimeentulotukilaki uudistui, hyvinvointialueilla on mahdollisuus parantaa viimesijaista turvaa
- Sosiaaliturvan pitää joustaa elämäntilanteiden mukaan – tuore perhevapaauudistus on askel eteenpäin, mutta kotihoidontukeen ei edelleenkään koskettu
- Suomen sosiaaliturva toimii pääosin hyvin verrattuna moneen muuhun maahan – miksi korjata ehjää?
- Vertailimme vähimmäisturvaa eri maissa: Tanskan järjestelmässä lähes kaikki on eri tavalla kuin Suomessa
- Oletko miettinyt sosiaaliturvan tulevaisuutta, kun väestö ikääntyy, työelämä muuttuu ja ilmasto lämpenee?
- Sosiaaliturvamallien ideoista on pitkä matka käytännön toteutukseen: esimerkkinä osallistumistulo
- Järkevä keskustelu sosiaaliturvan järjestämisen tavoista vaatii yhteistä kieltä