Minkäänlainen lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole oikeutettua.

Kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta on ehkäistävissä.

Näitä kahta asiaa korostaa myös YK:n lapsen oikeuksien komitea väkivallan torjuntaa koskevassa yleiskommentissaan.

Oikeus väkivallattomaan lapsuuteen ja nuoruuteen ei kuitenkaan toteudu itsestään: se vaatii johdonmukaista työtä koko yhteiskunnan tasolla. Väkivallan torjunta ei ole vain jonkun tietyn hallinnonalan tai palvelukokonaisuuden asia, vaan meidän kaikkien.

Lapsen oikeudet ja kansalliset toimet

Ihmisoikeudet ja perusoikeudet velvoittavat meitä suojelemaan lasta kaikelta väkivallalta, se on lapsen tärkeimpiä oikeuksia. Lapsella tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita.

Valtion on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta lapsia voidaan suojella ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaaliväkivalta. Tätä edellyttää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artikla. Sopimuksen 34 artikla puolestaan kertoo, että valtio on sitoutunut suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Suomi ratifioi tämän sopimuksen lapsen oikeuksista vuonna 1991. Myöhemmin voimaan tulleet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen valinnaiset pöytäkirjat ovat myös tärkeitä lapsiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa.

Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea vahvistamaan toimiaan lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa. Komitea antoi vuonna 2011 Suomelle suosituksen luoda kattava kansallinen strategia lapsiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi ja käsittelemiseksi. Komitean mukaan tavoitteeksi pitäisi asettaa kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen poistaminen.

Yksi poikkihallinnollinen teko vastata suositukseen oli marraskuussa 2019 julkaistu laaja Väkivallaton lapsuus 2020─2025 -toimenpidesuunnitelma. Suunnitelmassa on 93 kansallisen tason toimenpidettä ja se kokoaa kansalliset tavoitteet ja toimintalinjaukset lapsiin (0–17-vuotiaat) kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn, väkivallan varhaiseen tunnistamiseen sekä heidän ohjaamiseensa avun ja tuen piiriin.

Väkivallan torjunnan oltava mukana strategiatyössä

Lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi myös muut velvoittavat sopimukset ja kansainväliset strategiat vaativat lapsiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa kattavasti mukaan lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskeviin kansallisiin suunnitelmiin, strategioihin ja ohjelmiin. Niitä ovat muun muassa WHO:n INSPIRE-strategia, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet sekä Istanbulin ja Lanzaroten sopimukset. Ne ovatkin vahvasti mukana Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman sisällöissä.

YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksiin perustuen Suomessa valmistellaan parhaillaan myös kansallista lapsistrategiaa. Työhön on asetettu parlamentaarinen komitea. Lapsiin kohdistuvan väkivallan torjunta on mukana lapsistrategian valmistelussa yhtenä tärkeänä kokonaisuutena.

Väkivallan jäljet heijastuvat pitkälle

Lapsiin kohdistuva väkivalta on ilmiönä laaja ja käsittää hyvin erilaisia tekoja tai laiminlyöntejä lasta aliarvioivasta käytöksestä ja puheesta pahimmillaan raiskauksiin ja henkirikoksiin. Lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta, kuten kiusaaminen koulussa tai harrastuksissa, seksuaalinen häirintä ja houkuttelu verkossa, ovat keskeinen osa väkivaltailmiötä. Se, miten oikeus väkivallattomaan elämään toteutuu, vaikuttaa olennaisella tavalla lapsen ja nuoren hyvinvointiin ja kehitykseen. Se heijastuu vahvasti myös tulevaisuuteen ja aikuisuuden hyvinvointiin ja terveyteen.

Suuri osa lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivallasta jää viranomaisilta ja palvelujärjestelmältä piiloon. Lapsiin kohdistuu väkivaltaa usein kenenkään estämättä, ja lapsen oikeuksien komitean mukaan yksi syy siihen on se, että lapset luulevat väkivallan tiettyjen muotojen olevan hyväksyttäviä käytäntöjä. Lisäksi heillä ei ehkä ole käytettävissään lapsille sopivia mekanismeja ilmoituksen tekemistä varten.

Koronaviruspandemian aiheuttaman poikkeustilan takia lapsiin kohdistuva väkivalta on jäänyt vielä aiempaa enemmän näkymättömiin. Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman johdonmukainen ja tavoitteellinen, monialaisessa yhteistyössä tehtävän toimeenpanon tärkeys korostuu näissä muuttuneissa oloissa entisestään.

Meillä ei ole varaa inhimillisesti eikä taloudellisesti olla antamatta nyt parastamme, jotta jokaisella lapsella ja nuorella olisi turvallista.

Kirjoitus on osa Väkivallaton lapsuus -blogisarjaa.

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmassa vuosille 2020−2025 on asetettu 93 kansallista toimenpidettä 0–17-vuotiaisiin kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan sekä seksuaaliväkivallan ehkäisystä. Laaja tutkimusnäyttöön perustuva käsikirja korostaa lapsen oikeuksia, osallisuutta, väkivallalta suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä sekä sen seurauksia, monialaista yhteistyötä ja väkivallan kohteeksi jo joutuneiden uhrien auttamista sekä tukea. Sisällössä otetaan huomioon myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret sekä joitakin ajankohtaisia erityiskysymyksiä.

Lue lisää:

INSPIRE – Seven strategies for Ending Violence Against Children (WHO 2016)

Istanbulin sopimus

Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta (Iivonen & Pollari 2020)

Kansallisen lapsistrategian valmistelusta (STM-verkkosivut)

Lanzaroten sopimus

Lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa: lapsistrategian koronatyöryhmän raportti lapsen oikeuksien toteutumisesta (STM 2020)

Väkivallaton lapsuus: toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025 (Korpilahti ym. (toim.) 2019)

YK:n lapsen oikeuksien sopimus,
Sopimuksen valinnaiset pöytäkirjat ja
YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *