Suomi on ollut viime vuosina vähän väliä otsikoissa saatuaan Euroopan neuvostolta sapiskaa liian matalasta perusturvan tasosta. Suomi on ainoa maa, joka on saanut kantelun johdosta moitteita perusturvan yleisestä tasosta. Moitteiden seurauksena Suomen pitää raportoida säännöllisesti perusturvan parannuksista siihen asti, kunnes sen taso täyttää vaatimukset.
Toistuvat moitteet vaikuttavat kummallisilta, kun niitä vertaa juuri julkaistuun tutkimukseen (Ilmakunnas ja Moisio 2019) ja lakisääteisen perusturvan riittävyyden arviointien tuloksiin (2015 ja 2019). Niissä Suomen vähimmäisturvan taso sijoittuu Euroopan kärjen tai keskitason tuntumaan riippuen perhemuodosta ja elämäntilanteesta.
Tarkempi tarkastelu osoittaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean (ESOK) moitteiden takana on kaksi seikkaa.
Ensinnäkin, Suomi on ainoana maana antanut mahdollisuuden kansallisille järjestöille tehdä kanteluita kansainvälisten järjestöjen lisäksi (ESOK 2019). Tosiasiassa käytännössä kaikki Euroopan maat, ml. Ruotsi, Tanska ja Norja, ovat myös saaneet huomautuksen perus- tai vähimmäisturvan matalasta tasosta. Suomi on ainoa maa, jolle huomautus on tehty kantelun perusteella ja siksi Suomen perusturvan tasoa seurataan erityisen tarkasti.
Perusturvan kansainvälinen vertailu vaatii monen asian huomioimista
Toinen seikka liittyy riittävän tason määrittelemiseen, mikä ei ole yksinkertaista edes yhden maan kohdalla, saati kansainvälisesti. Kansainvälinen vertailu on vaikeaa jo järjestelmien erojen vuoksi. Esimerkiksi Suomen työmarkkinatukea vastaavaa perusturvaetuutta, jonka kestoa ei ole rajoitettu ja jonka saamiseen ei vaadita työhistoriaa, ei ole monissa Euroopan maissa (esim. Van Mechelen ja Marchal 2013).
Vaikka eri maiden järjestelmät olisivatkin samanlaisia, perusturvan tason vertailu on hankalaa elintasoeroista johtuen. ESOK käyttää arviossaan riittävyyden rajana tulotasoa, joka on 40 tai 50 prosenttia maan keskitulosta (ns. ekvivalentti mediaanitulo). Perusturvaetuuksia verrataan 50 prosentin rajaan. Jos ne alittavat rajan, mutta ovat kuitenkin yli 40 prosenttia mediaanitulosta, voidaan ottaa huomioon myös täydentäviä etuuksia kuten asumistuki ja toimeentulotuki. (ESOK 2015)
Suomessa 40 prosenttia mediaanitulosta tarkoitti vuonna 2013 noin 776 euroa kuukaudessa. Kaikki perusturvaetuudet olivat alle sen, joten täydentäviä etuuksia ei otettu huomioon. Komitean johtopäätös oli, että kaikki Suomen perusturvaetuudet työmarkkinatukea ja takuueläkettä myöten sekä viimesijainen toimeentulotuki katsottiin riittämättömiksi (ESOK 2015). Tulos on ollut sama myös myöhemmissä arvioinneissa (ESOK 2017).
Komitean tavassa arvioida (Suomen) perusturvan riittävyyttä on parantamisen varaa. On vaikea keksiä perusteluja, miksi täydentävät etuudet on jätetty huomiotta, jos perusturvaetuus alittaa tietyn tason. Esimerkiksi Suomessa valtaosa työmarkkinatuen saajista täydentää tuloaan asumistuella ja pienituloisin kolmannes toimeentulotuella (Korpela 2018).
Lisäksi: tietty prosenttiosuus maan mediaanitulosta ei kerro juurikaan tulotason mahdollistamasta elintasosta.
Esimerkiksi Suomen köyhyysraja euroissa on ostovoimakorjauksen jälkeenkin kaksi kertaa korkeampi kuin Virossa, ja nelinkertainen Romanian köyhyysrajaan verrattuna.
Tätä seikkaa on havainnollistettu suuntaa-antavasti alla olevassa kuviossa, jossa on esitetty työttömän vähimmäisturvan tasot Euroopan maissa ja niiden suhde komitean käyttämään 50 prosentin rajaan. Luvut ovat keskiarvoja neljästä eri perhetyypistä.
Vähimmäisturvan tasoissa on hyvin suuria eroja Euroopan maiden välillä. Suomessa eri etuuksien (ml. toimeentulotuki) yhteenlaskettu määrä on keskimäärin melko lähellä (93 %) komitean käyttämää rajaa. Vain kolme maata näyttää täyttävän komitean käyttämän rajan: Saksa, Tanska ja hieman yllättäen Kreikka.
Teksti jatkuu kuvion jälkeen.
Talousvaikeuksissa painivan Kreikan perusturva näyttäytyy tässä laskelmassa riittävänä, sillä maassa on niin matala mediaanitulo. Tämä alleviivaa mediaanituloon sidotun mittarin ongelmakohtia. Mittari ei kerro, minkälaiseen elintasoon sen takaama tulotaso mahdollistaa eri maissa.
Tutkimuksella ei pysty antamaan vastausta siihen, mikä olisi perusturvan ”oikea” euromääräinen taso
Ei ole olemassa absoluuttista määritelmää perusturvan riittävälle tasolle.
Se, mikä katsotaan riittäväksi perusturvan tasoksi, on pitkälti poliittinen arvovalinta, johon tutkimuksella ei pystytä suoraan vastaamaan.
Komitean käyttämä 40 ja 50 prosentin raja on yksi oikeudellinen tulkinta. Rajana voisi olla hyvin myös joku muu prosenttiosuus.
Mediaanituloihin sidottuja mittareita tarkemman kuvan elintasosta antavat kulutuskoreihin perustuvat mittarit, kuten Kuluttajatutkimuskeskuksen muodostamat kohtuullisen vähimmäiskulutuksen viitebudjetit, joita on käytetty Suomen perusturvan riittävyyden arvioinneissa. Viitebudjetit ovat työläitä koota ja niitä on toistaiseksi saatavilla vain muutamasta Euroopan maasta. Tutkimustyötä EU-tason viitebudjettien kehittämiseksi tuetaan European Platform on Reference Budgets -verkostossa.
Lähteet
ESOK, 2015. Kantelun 88/2012 käsittely.
ESOK, 2017. Suomen perusturvan tason määräaikaistarkistus 2015.
ESOK, 2019. The Collective Complaints Procedure.
Ilmakunnas, I. ja Moisio, P. 2019. Suomalaisen vähimmäisturvajärjestelmän erityispiirteet ja vähimmäisturvan taso kansainvälisesti vertailtuna. Työpaperi 16/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Korpela, T.,2018. Työmarkkinatukea ja vähimmäismääräisiä päivärahoja täydennetään yleisesti asumistuella ja perustoimeentulotuella. Kelan tutkimusblogi 18.12.2018.
Perusturvan II arviointiryhmä, 2015. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011–2015. Työpaperi 1/2015. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Perusturvan III arviointiryhmä, 2019. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2015–2019. Työpaperi 6/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Van Mechelen, N. ja Marchal, S., 2013. Struggle for life: social assistance benefits, 1992–2009. Teoksessa Marx, I. Minimum income protection in flux (s. 28-53). London: Palgrave Macmillan.
Kyllä työttömäksi joutuneen suomalaisen elämä on yhtä kitkuttelua. Siinä ei ole mitään kaunisteltavaa. Kerrotaan että työtä on mutta ei tekijöitä. Onkohan näin. Onko laskettu montako näistä paikoista on vakinaisia. Muutaman kuukauden ja viikon työrupeama ei elätä ketään.
Kelan maksama päiväraha on 540,54 e /kk netto työttömälle ei tietenkään riitä Helsingissä vuokran maksuun joten Kelan maksama asumistuki on välttämätön. Kuitenkin osa päivärahasta menee vuokraan joten tulo jää niin pieneksi että on haettava vielä toimeentulotukea joka sekin menee suoraan vuokranantajalle ei työttömälle itselle tämä on monen kuvio. Olen sitä mieltä että työttömän perustasoa pitäisi nostaa tämä on sellaista juoksuttamista paikasta toiseen. Monella työttömällä ei ole varaa tietokoneesen eikä edes älykännykkään otetaanko näitä henkilöitä mitenkään huomioon. Kela tekee päätöksiä 1-2 kuukaudeksi kerrallaan joten kopioitavaa ja juoksemista riittää ja tämä kaikki maksaa ei Kelan toimistot ole nurkan takana. Tämä harmittaa ainakin niitä jotka ovat ilman omaa syytään joutuneet työttömäksi.
Olisi parempi että olisi työtä mistä tienata ja että työ palkitsisi työtä osaavaa työn tekijää. Ennen vanhaan oli vanhempi työn tekijä joka kannusti uusia työntekijöitä työssä oppimiseen. Kannattava työ kertoo että työ tehdään oikein. Sillon työntekijä osaa ja kehittyy ja tehty työ on kannattavaa kun se kattaa että työn antaja pystyy kattamaan kustannukset. Kaikki siihen liittyvät maksut ja palkka työntekijälle