Perjantaina julkistettuja valtiovarainministeriön painelaskelmia sote-uudistuksen kuntaverovaikutuksista on julkaistu laajasti mediassa. Niitä on myös kommentoitu vilkkaasti, osin harhaanjohtavasti.

Medioissa on raportoitu aivan oikein, että painelaskelmat sisältävät vuoden alusta voimaan astuneen valtionosuusuudistuksen, jo tehtyjen valtionosuusleikkausten ja sote-rahoitusehdotuksen yhteisvaikutuksen. Nämä kolme erillistä asiaa on kommenteissa niputettu yhteen.

Sote-uudistuksen vaikutusta ei ole erotettu, vaikka se löytyy valtiovarainministeriön julkaisemasta aineistosta, joka on ollut kaikkien medioiden käytettävissä ja niiden uutisoinnin pohjana.

Useissa medioissa viitataan STT:n uutisoinnin mukaisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johannes Koskisen korostaneen että pääosa verovaikutuksista johtuu muusta kuin sote-uudistuksesta. Siitä huolimatta lukijoille, katsojille ja kuulijoille jää helposti vaikutelma, että kaikki kuntien menomuutokset johtuvat vain sote-uudistuksesta.

Sote-uudistus veroneutraali

Suurelta osalta medialta ja monilta kommentaattoreilta on jäänyt noteeraamatta että valtiovarainministeriön laskelmien mukaan sote-uudistus on kuntaverovaikutukseltaan veroneutraali (mediaanivaikutus kuntien veroprosenttiin on – 0,02 % -yksikköä). Vuoden alusta voimaan tullut valtionosuusuudistus ja valtionosuuksien leikkaukset lisäävät kuntien verojen korotuspainetta noin 2,08 % -yksikköä (mediaani), siis sotesta riippumatta.

Kaavailtu sote-uudistus ei rasita kokonaisuudessaan kuntataloutta päinvastoin kuin valtionosuusuudistus ja valtionosuuksien leikkaukset. Toki yksittäisten kuntien kohdalla näiden kolmen yhteisvaikutukset voivat olla suuria, mutta valtiovarainministeriön laskelmien mukaan sote-uudistuksen osuus jää perin pieneksi. Esimerkiksi mediassa ”eniten kärsivänä” esitellyn 1856 asukkaan Pertunmaan kunnallisveron nousupaineesta 72 % johtuisi muusta kuin sotesta. Toiseksi eniten kolmesta uudistuksesta kärsivä 3269 asukkaan Merikarvia hyötyisi sote-uudistuksesta 0,5 % -veroprosenttiyksikön verran, mutta joutuisi sotesta riippumatta korottamaan veroprosenttiaan 6,2 % -yksikköä.

Tarvitaanko vielä kattavampi taloudellinen arviointi – siis millainen?

Kuntaverovaikutusten ohella monet tahot perustuslakivaliokunnan lailla ovat peränneet kattavaa arviointia sote-uudistuksen taloudellisista ja muista vaikutuksista. Tieto uudistuksen vaikutuksista on välttämätön tietoon perustuvalle päätöksenteolle.

THL on arvioinut sote-uudistuksen taloudellisia ja muita vaikutuksia useampaan otteeseen uudistusprosessin eri vaiheissa. Kaikissa näissä arvioissa THL on kuullut laajasti kuntakentän edustajia. THL:n lausunnossa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle (THL:n lausunto 26.2.2015) esitetty arvio ja sitä edeltäneet arviot ovat kattavimmat arviot sote-uudistuksen taloudellisista vaikutuksista. THL:n käyttämät taloustieteelliset arviointimenetelmät ja tietosisällöt (pl. tuorein menotietojen tekninen päivitys sekä lasten päivähoito ja toimeentulotuki) on kuvattu yksityiskohtaisesti SOTE-uudistuksen vaikutusten ennakkoarviointia koskevassa raportissa (ss. 52-60).

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten ja Kainuun hallintokokeilun tietojen ja kokemusten pohjalta tehdyissä THL:n arvioinneissa nettokäyttökustannuksiin sisältyvät kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon normaalin toiminnan kustannukset että Eksoten ja Kainuun uudistusten kaikki kustannukset. Myös siis palkkojen harmonisoinnista, ict-järjestelmien yhteensovittamisesta aiheutuvat kustannukset ja kaikki muut mahdolliset muutoskustannukset. THL:n arviointitiedot sisältävät siis arvion sote-uudistuksen kaikista kustannusvaikutuksista. Mitä kustannuseriä kaikkien mahdollisten lisäksi voisi vielä olla?

Eksoten tulosten perusteella voidaan arvioida, että koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja tuottamisvastuun kattavasti yhteen sovittavalla (integroivalla) kuntayhtymämallilla (pl. lasten päivähoito ja toimeentulotuki) sosiaali- ja terveydenhuollossa on mahdollista saavuttaa vuodessa noin 1,6 % säästöpotentiaali asukasta kohti ja koko maan tasolla runsaan 260 miljoonan euron säästöpotentiaali vuodessa. Viidessä vuodessa tämä merkitsisi noin 1,3 miljardin euroa vähäisempiä sosiaali- ja terveydenhuollon menoja kuin ilman uudistusta. Kainuun kokemuksista johtopäätös jää epäselväksi.

Tulevan kehityksen ennustaminen on tunnetusti vaikeata. On vaikea kuvitella miten taloudellisten vaikutusten arviointi voitaisiin tehdä luotettavammin kuin THL on sen tehnyt. Jokaiselle Eksoten ja Kainuun kunnalle valittiin tiettyjen etukäteen määriteltyjen kriteerien perusteella väestön sosio-ekonomisilta ominaisuuksilta mahdollisimman samankaltainen kunta muualta Suomesta. Eksoten ja Kainuun kuntien menokehitystä verrattiin vastinparikuntien menokehitykseen samana ajanjaksona ennen uudistuksia ja niiden jälkeen. Arviointiasetelma vastaa retrospektiivista (jälkikäteistä) ennen-jälkeen koeasetelmaa kaltaistetuilla vastinpareilla.

Pitäisikö sote-uudistusta pilotoida?

Silloin tällöin on myös esitetty ajatus eri vaihtoehtojen pilotoinnista. Pilotointi on ilman muuta kannatettavaa, jos aika antaa periksi. Hyvä esimerkki on omalääkärikokeilu, jolla 1980–90 –lukujen taitteessa etsittiin toimivaa mallia lääkäripalvelujen saatavuuden parantamiseksi.

Selvästi on kuitenkin todettava, että nyt tapetilla olevan 19 sote-alueen kuntayhtymään perustuvan mallin pilotointi ei toisi mitään lisäarvoa nykyiseen tietämykseemme. Näin siksi, että Eksote on jo ”pilotoinut” nyt pöydällä olevaa kuntayhtymämallia ja sen pilotin kokemukset ovat käytössä, kustannusvaikutuksineen, joihin edellä jo viitataan.

Toisaalta voi myös todeta, että Kainuu on pilotoinut vaaleihin perustuvaa maakuntamallia (ilman suoraa verotusoikeutta), siinä mukana oli myös muita kuntien vastuulla olevia toimintoja sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi. Kainuun rahoitusmalli ei perustunut asukkaiden verotusoikeuteen, vaan jäsenkuntien maksukykyyn.

Sote-uudistuksen lykkääminen ei auta kuntia, ei valtiota eikä varsinkaan ihmisiä

Monet kunnat ovat esittäneet sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen lykkäämistä ja siirtämistä seuraavalle hallituskaudelle. Uudistuksen lykkääminen ei ratkaise uudistustarpeen taustalla olevia perusongelmia, vaan kärjistää niitä.

Päätöksen siirtäminen ei hidasta päivääkään väestön ikääntymistä, ei ikääntymisestä johtuvaa palvelutarpeiden eikä menojen kasvupaineita. Uudistuksen viivyttäminen ei helpota tippaakaan kuntatalouden ja koko julkisen talouden ongelmia eikä kuro umpeen kestävyysvajetta senttiäkään.

Tosiasioita ei valitettavasti voi poliittisillakaan päätöksillä muuttaa. THL:n tuoreiden, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 26.2.2015 toimittamien, julkaisemattomien teknisten laskelmien mukaan terveyden- ja vanhustenhuollon menot tulevat kasvamaan pelkästään väestön ikääntymisen johdosta arviolta runsaan kolmanneksen (4,5 mrd euroa) vuoteen 2030 mennessä ja lähes 60 % (7,4 mrd euroa) vuoteen 2040 mennessä nykyisestä. Näin käy vaikka palvelujen saatavuus, laatu ja määrä pysyisivät ennallaan, eivät siis paranisi, mutta eivät myöskään heikkenisi.

Sote-uudistus on välttämätön käynnistää mieluummin nykyisen eduskunnan päätöksillä kuin vuosien kuluttua. Välttämättömän uudistuksen lykkäämisestä kärsimme kaikki me Suomessa asuvat. Ja kaikki täysin syyttä suotta.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *