Selvityshenkilöryhmä jätti toukokuun lopussa loppuraporttinsa valinnanvapaudesta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kouluterveydenhuolto on viisaasti jätetty pois sosiaali- ja terveyskeskuksen tuottamista palveluista ja 6 kuukauden välein tarjoutuvasta vaihtomahdollisuudesta.

Hämmentävästi kouluterveydenhuolto on kuitenkin sijoitettu muihin valinnanvapauden piiriin sijoittuviin peruspalveluihin, joiden tuottajan asiakas valitsee saatuaan sosiaali- ja terveyskeskuksesta lähetteen, palveluohjauksen tai viranomaisen tekemän etuuspäätöksen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, jää raportissa epäselväksi.

Onko todella tarkoitus, että yksittäinen oppilas tai huoltaja voi valita vapaasti kouluterveydenhuollon tuottajan?

Toteutuessaan kouluterveydenhuollon valinnanvapaus voisi lisätä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja jättää perheet ja koulut ilman tukea. Lähetteen tai etuuspäätöksen edellyttäminen kasvattaisi kouluterveydenhuollon nykyisen matalan kynnyksen oviaukon yläosaan asti.

Kouluterveydenhuolto on yhteisöllistä työtä

Kouluterveydenhuollon tehtäviin kuuluu ensinnäkin yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö, jota toteutetaan yhteistyössä koulun muiden toimijoiden (rehtori, opettajat, kuraattori, psykologi ym.) kanssa. Yhteisöllisellä työllä edistetään oppilaiden hyvinvointia, terveyttä, turvallisuutta ja osallisuutta koulussa. Siihen voi kuulua teemapäiviä, ryhmämuotoista tukea, kiusaamisen ehkäisyä, ryhmäytymisen tukemista, sosiaalisten- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista jne.

Yksi tärkeä tehtävä on yhteisön hyvinvoinnin sekä kouluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden tarkastaminen kolmen vuoden välein. Yhteisöllisessä työssä tarvitaan kouluterveydenhuollon käynneillä kertyvää tietoa oppilaiden hyvinvoinnista. Kouluterveydenhoitajat ja koululääkärit toimivat aktiivisesti koulun opiskeluhuoltoryhmässä, joka suunnittelee, toteuttaa, seuraa ja arvio yhteisöllistä työtä.

Miten yhteisöllinen työ voisi toteutua, jos kouluterveydenhoitajia ja lääkäreitä olisi koulussa tarjolla useampia? Ainut huoli ei olisi silloin opettajanhuoneen kahvikuppien riittäminen, vaan myös yhteisöllisen työn pirstaloituminen.

Kouluterveydenhuollon toinen tehtävä yksilökohtainen työ jatkaa lapsen terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, kasvun ja kehityksen seurantaa sekä vanhempien tukemista lastenneuvolan jälkeen. Oppilaille tarjotaan tukea ja hoitoa heidän yksilöllisen tarpeensa mukaisesti.

Toiminnan rungon muodostavat vuosittaiset terveystarkastukset. Luokilla 1, 5 ja 8 terveydenhoitaja ja lääkäri tekevät oppilaan laajan terveystarkastuksen, johon vanhemmat kutsutaan mukaan. Yhdessä pohditaan koko perheen tilannetta.

Terveystarkastuksessa oppilaan hyvinvointia ja terveyttä arvioidaan laajasti. Huomioon otetaan kouluympäristöön ja -yhteisöön liittyvät asiat kuten kaveriasiat, kiusaaminen ja opettajien kanssa toimeen tuleminen sekä oppimiseen ja koulunkäyntiin tarvittava tuki. Opettaja antaa tarkastukseen arvionsa lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista koulussa ja tarkastuksen jälkeen hän saa luokkakohtaisen palautteen sekä tarvittaessa tietoa myös yksittäisten oppilaiden tuen tarpeista.

Oppilaiden asioissa tarvitaan usein monialaista yhteistyötä.  Kuraattorin ja psykologin asiantuntemusta on helposti saatavilla ja myös opettajien kanssa on usein tarve neuvotella. Monialainen työryhmä saadaan koottua oman koulun toimijoista, joille koulun olosuhteet ja mahdollisuudet sekä yhteisön dynamiikka ovat tuttuja. Näin ongelmien ratkaisu ja tuen vaihtoehdot löytyvät helposti.

Kouluterveydenhuollon avoimet vastaanotot ovat tarjolla joka päivä, kun terveydenhoitaja on koululla. Sinne oppilaat voivat aikaa varaamatta tulla puhumaan vaivoistaan, huolistaan ja mieltä askarruttavista asioista.

On vaikea nähdä miten kaikki toimisi, jos saman koulun oppilaat olisivat usean eri palvelujen tuottajan asiakkaina.

Ohjaammeko ekaluokkalaisen huonon olon ja väsymyksen vuoksi kesken koulupäivän lähtemään valitulle kouluterveydenhoitajalleen toiselle koululle tai jonnekin muualle, missä hän ottaa vastaan? Ja pitäisikö se lähetekin vielä hakea matkalla? Nykyisin omalla koululla oleva tuttu ja päivittäin näkyvä ”terkka” voisi jo pienen jutustelun jälkeen saada kiinni vanhempien riitelyn vuoksi valvotuista öistä ja lähteä toimimaan asiassa.

Toki eri palvelujen tuottajat voisivat piipahdella koululla eri päivinä ja aikoina. Oppilas vain odottaisi, koska juuri hänen kouluterveydenhoitajansa ilmestyisi vastaanottoa pitämään. Odottaessa tosin voisi tapahtua korvaamatonta vahinkoa; vastaanottojen ja välituntien tavanomaisiin käyntisyihin kun kuuluvat esimerkiksi edellisöiset suojaamattomat yhdynnät, itsetuhoiset ajatukset ja viiltelyt sekä koulutapaturmat, nenäverenvuodoista puhumattakaan.

Entä kuka pitäisi huolen niistä oppilaista, jotka eivät itse hakeudu palveluihin, vaikka tarvetta olisi? Lainsäädäntö edellyttää esim. tarkastuksista poisjäävien tuen tarpeen selvittämistä.

Missä on kouluterveydenhuollon kotipesä?

Kouluterveydenhuolto on kiinteä osa sosiaali- ja terveyspalveluja ja järjestämisvastuun tulee olla maakunnalla. Valinnanvapauden piiriin se ei kuitenkaan sovi, sillä säädettyjä tehtäviä ei voi järkevästi toimeenpanna palveluissa, joita toteutetaan lähetteen perusteella vapaasti valittavan palvelun tuottajan toimintana.

Osa uhkakuvista poistuu, jos valinnan tekee koulu tai opetuksen järjestäjä, kuten asiasta virinneessä keskustelussa on ehdotettu. Tosin silloinhan ei enää ole kyse tavoitellusta asiakkaan valinnanvapaudesta.

Mahdollisuus taajaan vaihtaa palvelujen tuottajaa romuttaa pitkäjänteisen yhteisöllisen ja yksilökohtaisen työn myös tässä mallissa. Lisäksi syntyy uusi uhkakuva. Koulut ja opetuksen järjestäjät ovat nykyisellään hyvin eritasoisesti sitoutuneet opiskeluhuoltotyöhön. Millä perusteilla ja minkälaisin intressein valinta todellisuudessa silloin tapahtuisi?

Toivon päättäjille viisautta tässä kouluterveydenhuollon sote-pelissä. Kunnarikin lienee vielä mahdollinen, vaikka tämä avauslyönti takalaittomalta näyttääkin. Pidetään vaan syötöt suorina ja räpylät valmiina koppiin.

Lue lisää:

Mats Brommels, ym., Valinnanvapaus ja monikanavarahoituksen yksinkertaistaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa: Selvityshenkilöryhmän loppuraportti. STM 2016.

Uusi soveltamisohje oppilas- ja opiskelijahuoltolainsäädännön toteuttamisen tueksi. STM, Kuntainfo 13a/2015.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *