Valoisa mieli, toimiva muisti ja hyvät ihmissuhteet ovat hyvän elämän ainesosia – kaikki haluavat varmasti säilyttää ne pitkälle vanhuuteen. Mielihyvää tuottavat asiat antavat voimaa arkeen, ja tasapainoinen arki ylläpitää fyysistä ja psyykkistä terveyttä.

Monet viitteet osoittavat, että useissa kansanterveysongelmissa olemme menossa parempaan suuntaan. Aivoterveydessä meillä on kuitenkin vielä haasteita. Suomalaisten mielenterveys ei ole tapahtunut yhtä myönteistä kehitystä kuin esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksissa tai syöpien hoidossa. Muistisairauksista kärsivien määrän lisääntyminen huolestuttaa, kun väestö ikääntyy.

Aivosairauksien ja niiden oireiden kirjo on laaja: niihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset kehitysvammat, erityyppiset epilepsiat, vanhuuden dementia, aivohalvaukset, mielenterveyshäiriöt ja päihdeongelmat. Mielenterveyden häiriöihin, päihdeongelmiin ja muistisairauksiin liittyy usein fyysinen sairaus ja lyhentynyt elinikä.

Kärsimysten lisäksi aivosairaudet tuottavat merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Kuusi kalleinta aivosairautta ovat mielialahäiriöt, muistisairaudet, ahdistuneisuushäiriöt, päihderiippuvuudet, psykoosit ja aivohalvaus.

Monen suomalaisen ongelma

Aivosairauspotilaiden määrä lasketaan sadoissa tuhansissa. Masennushäiriöihin sairastuu Suomessa joka viides, psykooseihin noin joka kolmaskymmenes. Noin 100 000 henkilöä kärsii lievästä ja 93 000 vähintään keskivaikeasta dementiasta. Alkoholin ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan noin 400 000 ja raskaiden huumeiden käyttäjiä ainakin 20 000.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista suomalaisista noin 40 prosenttia on eläkkeellä mielenterveyssyistä. Naisista 11–12 prosenttia ja miehistä 7–8 prosenttia käyttää vuosittain terveyspalveluita mielenterveysongelmien vuoksi – palveluille olisi enemmänkin tarvetta.

Aivojen sairaudet aiheuttavat paljon kärsimystä myös potilaiden lähipiirille. Elämä syvästi masentuneena, ahdistuneena tai psykoottisten harhojen vallassa on raskasta. Äärimmillään potilas voi päätyä itsemurhaan, joista jokainen on inhimillisesti ajateltuna turha.

Riippuvuus alkoholista tai huumausaineista invalidisoi henkilön itsensä ja usein myös hänen perheensä. Se haitat ulottuvat monessa tapauksessa pitkälle lasten myöhempään elämään.

Pitkälle edennyt muistisairaus vie sairastuneen omaan, hyvin rajoittuneeseen maailmaansa, jonne muiden on vaikea seurata edes mielen tasolla. Emme tiedä, kuinka paljon tämä kiusaa potilasta itseään, mutta läheisille sairaus voi koitua isoksi taakaksi.

Yhteisiä vaaratekijöitä

Aivosairauksien hoidot ja ehkäisyn mahdollisuudet ovat kehittyneet viime vuosina, kun sairauksien syitä ja kulkua ymmärretään paremmin. Erityisesti on edistytty psykoosien ja muistisairauksien syiden tutkimuksessa.

Näennäisesti erilliset sairaudet ovat yllättävällä tavalla ainakin jossain määrin sukua toisilleen. Mielenterveyshäiriöillä on runsaasti yhteisiä geneettisiä ja psykososiaalisia riskitekijöitä. Aiemmin käytettyjen diagnostisten kriteerien ja luokittelujen sijaan tulee uusia oirekokonaisuuksiin perustuvia lähestymistapoja.

Muistisairauksien kirjossa näyttää ”puhtaan” Alzheimer-tyypin ja puhtaan valtimotaudin raja liudentuvan. Syiksi osoittautuvat yhä useammin verisuoniperäisten sairauksien tutut riskitekijät: kohonnut verenpaine, rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, ylipaino sekä tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö. Samat riskitekijät ja elintavat näyttävät yhdistyvän myös mielenterveyshäiriöiden riskiin.

”Mieli on aivojen, kehon ja ympäristön vuorovaikutusverkosto”, suomalaiset aivotutkijat määrittelivät joitain vuosia sitten. Aivosairauksien taustatekijätkin löytyvät tästä verkostosta. Esimerkiksi psykoosialttius ja psykoosin puhkeaminen syntyvät perimän, varhaisen ympäristön biologisten ja sosiaalisten riskitekijöiden sekä lapsuus- ja nuoruusiän kielteisten kokemusten yhteisvaikutuksesta.

Psykoosien neurobiologisista tekijöistä parhaiten on tunnettu skitsofreniaa sairastavien potilaiden dopamiinijärjestelmän herkistyminen. Mutta psykooseihin liittyy myös muita aineenvaihdunnan ja immuunijärjestelmän muutoksia, joiden merkitystä selvitetään. Psykoosien geneettisestä taustasta on saatu merkittävästi lisätietoa, ja aivotutkimus on kartoittanut niihin liittyviä aivojen rakenteen, kehityksen ja hermoverkkojen yhteistoiminnan häiriöitä.

Mieli – ja mielenterveysongelmat – kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lapsuus on tärkeä vaihe mielenterveyden kehityksessä. Tukemalla vanhempien, perheiden ja lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja tuetaan tehokkaasti väestön mielenterveyttä.

Yksinäisyys ja syrjään jääminen ovat haitallisia kaikenikäisille.  Taloudellinen ahdinko kuormittaa mieltä ja heikentää mahdollisuuksia huolehtia kehon hyvinvoinnista. Terveys kaikissa politiikoissa -periaate on hyvä pohja myös aivosairauksien ehkäisyssä.

Toimenpiteitä kaikissa politiikoissa

Mielenterveyden tekijöihin voivat vaikuttaa nykytiedon mukaan sekä yksilöt että yhteiskunta. Mielenterveystaitoja voi oppia; arkeen sopivia menetelmiä on helposti saatavilla, esimerkiksi HUS:n Mielenterveystalo-verkkosivuilta. Olemalla aktiivinen, utelias, tiedonhaluinen ja muiden ihmisten kanssa, voi jokainen edistää omaa mielenterveyttään. Terveellisillä elämäntavoilla on merkittävä osuus myös aivojen kunnon ylläpidossa.

FINGER-tutkimus on osoittanut, että ikääntyneiden ihmisten muistisairauksien riskiä ja kognitiivista suoriutumista voidaan parantaa varsin yksinkertaisilla toimenpiteillä. Monien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että sydänystävällinen ruokavalio, riittävä liikunta ja uni sekä mieltä virkeänä pitävä aivojumppa pienentävät masennuksen ja muistisairauksienkin riskiä.

Tällä hetkellä ehkä merkittävimmän kansanterveyden haasteen voittamiseksi tarvitaan selkeitä poliittisia päätöksiä, yhteiskunnan monilla eri alueilla. Siksi toimenpiteiden lista on pitkä:

On ehkäistävä syrjäytymistä, syrjintää ja köyhyyttä. Lapsiperheitä, joilla on taloudellisia tai vanhempien terveyteen liittyviä ongelmia, on tuettava nykyistä enemmän. Vanhemmuuden tukeminen auttaa tehokkaasti pienten lasten oireiluun. Päivähoidossa ja kouluissa on opetettava tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Työelämää on kehitettävä siten, että työn vaativuus ja hallinnan tunne ovat tasapainossa. Alkoholin käytön ehkäisy, kiusaamisen kitkeminen kouluista ja työelämästä sekä väkivallan ehkäisy ovat keinoja, jotka on helppo luetella mutta joiden toteuttaminen edellyttää laajaa yksimielisyyttä ja mieluusti uusia ajatuksia.

Lue lisää thl.fi’stä:

Lähisuhdeväkivalta

Mielenterveyden edistäminen

Muistisairauksien ehkäisy

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy

Vanhemmuuden tukeminen, Lastenneuvolakäsikirja

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *