Leipäjonojen sitkeä olemassaolo on jo pitkään ollut suomalaisen hyvinvointivaltion huomattavimpia häpeäpilkkuja. Leipäjonot nöyryyttävät niissä jonottavia ja ruoka-avun tarve kertoo yhteiskunnassamme vallitsevasta eriarvoisuudesta äänellä, jota on vaikea juhlapuheilla peittää. Sosiaaliturvan vähimmäistaso ei parhaista pyrkimyksistä huolimatta riitä kattamaan edes perustarpeita kaikista heikoimmille. Tarpeellisuudestaan huolimatta ruoka-apua ei tunnusteta osaksi sosiaaliturvajärjestelmää, mutta osa yltäkylläistä ruokajärjestelmäämme se ilmiselvästi on. Se […]
Lue lisää Ruoka-avun evoluutio: yhteisöllisyyttä nälkäisille ja ruokaa yksinäisille?