Tiedosta terveyttä ja hyvinvointia

Rokotukset ovat yksi kaikkein tärkeimmistä, tehokkaimmista ja tutkituimmista asioista, joilla lapsen terveyttä voi suojella, ylläpitää ja edistää.

Vankka pohja kansalliselle rokotusohjelmalle luotiin jo 1920-luvulla, kun ensimmäiset neuvolat perustettiin. Pian lainsäädännöllä määrättiin, että joka kuntaan oli perustettava äitiys- ja lastenneuvola. Tämä edisti lasten ja äitien terveyttä tavalla, josta moni maa voi vain haaveilla. Palveluiden maksuttomuus on vähentänyt eriarvoisuutta ja madaltanut kynnystä käyttää niitä. Myös kansallisen rokotusohjelman rokotukset ovat aina olleet kaikille maksuttomia.

Pohja rokotusohjelmalle luotiin aikana, jolloin...

Lastensuojelun sijaishuollossa käytettävät rajoitustoimenpiteet puhuttavat niin lastensuojelun ammattilaisia kuin asiakkaina olevia lapsia ja nuoria, eikä syyttä: rajoitustoimenpiteillä puututaan aina lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin. Lastensuojelulain mukaan rajoitustoimenpiteiden käyttäminen on mahdollista ja velvoittavaa silloin, kun lapsen etu, terveys ja turvallisuus sitä edellyttävät. Rajoitustoimenpiteiden, kuten esimerkiksi liikkumis- ja yhteydenpidon rajoituksen, tarkoitus on ensisijaisesti lapsen turvallisuuden varmistaminen.

Ammattilaisen on aina tehtävä rajoitustoimenpiteestä perusteltu, kirjallinen päätös. Laki ei ohita lasta: se velvoittaa ammattilaista selvittämään lapsen mielipiteen asiasta, ellei se ole...

Ensihoitopalvelusta kertyvä prosessi- ja potilastieto tuo parempaa tietoa päätöksenteon tueksi, ja auttaa näin arvioimaan palveluiden vaikuttavuutta sekä ratkaisemaan sosiaali- ja terveydenhuollon päivystyspalvelujen kriisiä. Hyvinvointialueiden kannattaa valmistautua KEJOn käyttöönottoon ja kerätä potilastietoa ensihoitopalveluistaan. Askel on ensimmäinen – joskaan ei ainoa – kohti päivystyspalveluiden vaikuttavaa päätöksentekoa.

Sairaalapäivystysten, ensihoitopalvelun, hätäkeskusten ja kotihoidon asiakasmäärien kasvu ja palvelujärjestelmän kuormitus ovat olleet julkisessa keskustelussa jo pitkään. Palveluiden ruuhkautuminen on useiden tekijöiden ja kehityskulkujen tulosta. Ongelma on monitekijäinen eikä ole ratkaistavissa vain...

Mielenterveysongelmiin liittyvä stigma on vähentynyt, mutta niitä itse kokeneiden mukaan syrjintä on lisääntynyt. Mielenterveyspalveluihin pääseminen voi olla vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta. Onko stigman vähentyminen nostanut palvelujen kysyntää vai onko niiden tarve kasvanut?

Mielenterveysongelmat, lastensuojelu ja ikääntyminen ovat teemoja, joilla sote-uudistusta on perusteltu, syystäkin. Mielenterveys- ja päihdeongelmia koskeva rakenteellinen syrjintä on pitkälti hallintorakenteen lohkoutumisen seurausta.

Usein he, jotka tarvitsevat apua eniten, saavat sitä työläimmin. Kun palvelut on luotu enemmistöjä tai ”ideaali asiakkaita” varten, monimutkaisia palveluja tarvitsevat...

Vammaispalvelujen vaikutusten seuranta, arviointi ja ohjaus edellyttävät kattavaa tietopohjaa. Tällä hetkellä sosiaalipalvelujen, mukaan lukien vammaispalvelujen, tietopohjassa on puutteita erityisesti sosiaalihuollon avopalvelujen tiedoissa.

Nykyisten tietoaineistojen avulla vammaispalvelujen tilannetta voidaan kuvata osittain tiettyjen palvelujen tilastoinnin avulla. Tilastoraportit ja myös muu raportointi on usein muodostettu aineistolähtöisesti, ei niinkään ilmiöperusteisesti. Tämä on johtanut lopputulokseen, jossa tiedot hajautuvat useaan eri paikkaan, ja kokonaiskuvaa voi olla vaikea muodostaa.

Tilannekuvaa vammaispalveluista tarvitaan, jotta tulevina vuosina voidaan seurata ja arvioida ensi vuonna voimaan tulevaksi...

Ammattilainen kohtaa yhä useammin eri kulttuurista tulevan asiakkaan, mikä voi aiheuttaa haasteita vuorovaikutukseen ja auttamistyöhön. Toisen kulttuurin tavat ja perinteet eivät välttämättä ole ammattilaiselle tuttuja, mikä osaltaan voi lisätä ammattilaisen hämmennystä.

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on yksi esimerkki haitallisesta perinteestä, jonka kohdatessaan ammattilainen voi kokea itsensä avuttomaksi. Silpominen on ikivanha kulttuuriin liittyvä perinne, jota on harjoitettu jo ennen nykyisten valtauskontojen syntyä.

Silpominen on kunniaan liittyvän väkivallan ilmenemismuoto

Nykypäivänä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen ymmärretään osaksi kunniaan...

Parhaillaan rakennetaan uusia hyvinvointialueita, niiden palvelurakenteita, johtamisjärjestelmiä sekä roolia toimijakokonaisuudessa. Asukkaiden hyvinvoinnista ja yhdenvertaisuudesta huolehtivat jatkossakin hyvinvointialueiden lisäksi myös kunnat.

Syntyy yhdyspintoja, joiden verkostoissa ihminen on vaarassa tulla pilkotuksi ”asiakkuuspalasiksi”. Kyse on myös yhdenvertaisuudesta: kaikilla ei välttämättä ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia löytää tarvitsemiinsa palveluihin tai kulkea niiden välillä ilman katkoksia.

Miten varmistetaan, että kaikkia ihmisiä kannatellaan palveluiden yhdyspinnoilla, ja ettei uusien rakenteiden myötä ihmisten välinen eriarvoisuus lisäänny?

Palveluissa tarvitaan osaamista yhdenvertaisuudesta

Yhdenvertaisen saavutettavuuden ja kaikille soveltuvien palvelupolkujen suunnittelu kehittyvissä...

Mitä arvo on?

Arvolla tarkoitetaan yleensä asiaa, joka ohjaa ihmisten tavoiteltavaa käyttäytymistä. On olemassa henkilökohtaisia arvoja ja yhteiskunnallisia arvoja - samoin kuin Suomessa on ollut arvokasta olla ahkera ja selviytyä omalla työllään.

Yleisesti luetellaan arvoja, kuten

terveys

turvallisuus

sosiaaliset arvot, kuten yhteenkuuluvuus, rakkaus, luottamus, rehellisyys, tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus

tieto eli mahdollisuus kouluttautua ja kehittyä

valta eli mahdollisuus vaikuttaa

Tästä luettelosta tulee sana tarve etsimättä mieleen.

Mitä tarve sitten on?

Tarpeen sanotaan olevan tila, jossa koetaan jonkin tarpeellisen tai toivotun asian puutetta, toisin sanoen epätasapainon...

Kun ulkomailla kertoo tutkijoille Suomen sosiaaliturvauudistuksesta, kysytään usein, miksi korjata ehjää.

Suomessa on monella osa-alueella poikkeuksellisen toimiva sosiaaliturva, mikä kuitenkin kotimaisessa keskustelussa unohtuu usein. Keskustelussa korostuvat yksittäiset ongelmat ja kokonaiskuva hämärtyy.

Keskittyminen yksittäisiin ongelmiin kadottaa näkyvistä esimerkiksi väestörakenteen muutoksen tai kriisien mukanaan tuomat ongelmat. On selvää, ettei nykyisenlaisen hyvinvointivaltion kantokyky kestä tilannetta, jossa syntyvyys laskee ja vanhusten määrä lisääntyy voimakkaasti. Lisäksi muuttuvassa yhteiskunnassa kaivataan keinoja vastata uusiin, yllättäviinkin tilanteisiin.

Kenties tärkein argumentti sosiaaliturvauudistuksen puolesta on yhteiskunnan muutosjoustavuuden...

Alkavatko kuntien hyvinvointikertomukset ilmiöiden ja asetettujen tavoitteiden osalta muistuttamaan hyvinkin paljon toisiaan?

Voiko käydä niin, että paikalliset huolet jäävät taka-alalle, kun hyvinvointikertomuksen ehdotukset minimi-indikaattoreista, nyttemmin vähimmäistietosisällöt, sähköisen hyvinvointikertomus -työkalun valmiit indikaattorilistat ja hyte-kertoimen indikaattorit typistävät hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmat sangen helposti omaksuttavaan ja valmiiksi pureskeltuun muotoon?

Hyvinvointikertomuksessa kunta kuvaa asukkaittensa hyvinvoinnin ja terveyden nykytilan väestöryhmittäin ja millaisia tekoja kunta on kuntalaistensa hyväksi tehnyt.

Sote-uudistuksen myötä yhdenlainen hyvinvoinnin asiantuntijuus siirtyy kauemmaksi kunnasta ja kunnan oma hyvinvointiymmärryksen ja -asiantuntijuuden...